MYANMAR MANDALAY

Bangkok Mandalay välinen lento meni mutkattomasti. Varoituksen sanana kuitenkin, että Bangkokin päästä lähdettäessä meinasimme jäädyttää nenämmekin, kenttä oli todella kylmä! Lento oli lyhyt, kone oli pieni ja vanha, mutta siisti. Lennon kestäessä tunnin tarjoilee kuitenkin Asia Airlines välipalaa. Nyt tuli leipä ja vesi.

Maihin tullessa viisumikäytäntö oli helppo, pienen jonottamisen jälkeen pääsimme hakemaan laukkumme ja vaihtamaan rahaa. Meistä tuli kerralla miljonäärejä. Kenttä oli pieni ja sisällä oli kaksi rahanvaihtopistettä. Kun tulimme ulos kentältä oli siellä vain muutama taksi. Me saimme auton yhdessä parin nuoren miehen kanssa jotka olivat tulleet Turkista, sama matka mutta uskokaa oli se auto täynnä. Kaupunkiin maksoi 8000 Kyat kummaltakin parilta.

Koskaan ei tiedä mihin jalat vie, joten poistuimme hotellista kävelemään ja saavuimme paikallisille markkinoille. Nämä olivat todella paikalliset, olimme outo nähtävyys näillä markkinakojuilla.

Turisteja näkyi todella vähän näiden kolmen päivän aikana. Ravintoloita ei oikeastaan näkynyt, illan tullen pöytiä alkoi ilmestymään nurkille. Coco kauppa vastaa 7/11 täällä ja sieltä löytyikin matkaajalle kaikki tarpeellinen.

Hotellimme A1 oli ok. Huone oli aika iso ja siisti. Aamupala tarjottiin yläkerrassa, josta oli kivat maisemat kuumaan kaupunkiin. Henkilökunta oli todella avuliasta.

Jalankulkijalla ei ole mitään turvaa, olet sitten paikallinen tai turisti. Autot tööttäävät koko ajan. Sekaan kyllä mahtuu ja kaikkeen tottuu, varovaisuutta vain täytyy käyttää.

Otimme taksin ja lähdimme katsomaan nähtävyyksiä. Taksikuskin kanssa oli mahdotonta kommunikoida, hän puhui vain pari sanaa englantia. Umin Thonze Pagoda Sagaing, paljon buddhia, todella kaunis paikka. Mingum Bagoda, eli haljennut bagoda. Hyvin erikoinen, sivussa olevia rappusia pystyi kiipeämään hiukan ylemmäs. Ranskalaisilla oli tämän pagodan edessä alus, jolla he olivat lipuneet jokea pitkin. Tämän pagogan vieressä oli kuuluisa Mingum Bell. Seuraavana oli vuorossa saari Inwa (Menu Oka Kyaung), saarelle matkaa taitettiin veneellä. Otimme maihin päästyämme itsellemme hevoskyydin ja ilman sitä tätä saarta olisikin mahdoton nähdä, tai ainakin se vaatisi hyvää kuntoa ja kenkiä. Alueella oli todella paljon myyjiä, täällä niitä oli riesaksi saakka. Kengät piti riisua joka paikassa, joten jalkapohjat olivat todella kovilla, maa oli erittäin kuuma. Likaisuus oli silmiinpistävää, se säälitti.

Seuraavaksi matkamme kävi kuuluisalle U Bein Sillalle. Olihan se kiva, turistejakin jo näkyi ja paljon ihmiset sitä kävelivät. Oliko se niin kiva, kun sitä oli mainostettu? Se täytyy jokaisen itse käydä katsomassa.

Vielä tervattu Bagoda Inwan alueella, joka olikin hiukan erilainen kuin tähän mennessä nähdyt, upeaa käsityötä. Tämä Lippu joka sinne ostettiin käy myös keskustaan jonne matka kävi seuraavana päivänä…

Taksin varasimme hotellista, koska edellisen illan aikana emme nähneet kaupungilla yhtään taksia joka olisi vielä kommunikoinut englanniksi. Se maksoi päiväksi 55.000 Kyat.

Päiväkierros kaupungissa alkoi Maha Myat Muni Pagodasta, siellä miehet saivat kasvattaa budhaa lehtikullalla, huoneeseen ei ollut naisilla mitään asiaa. Kävimme tutustumassa myös tähän lehtikullan tekoon Traditional Gold Leafworks tehtaalla, kovaa työtä joka kaikki tehtiin
perinteisesti vielä käsin.

Sitä seurasikin sitten seuraavaksi kasa nähtävyyksiä:
Maailman isoin kirja, Kuthodaw Pagoda, Shawe Kyaung Monestery ja Mandalay Royal
Palace jonka suuruus kyllä yllätti. Varaa aikaa ja vettä jos haluat kiertää kaikki rakennukset. Me kiipesimme torniin, joka kannatti, maisemat olivat huikeat. Kävimme muutamassa salissa ihmettelemässä upeita huoneita ja museossa. Koska lämpö vain nousi ja aurinko porotti kuumana oli aika kiivetä Mandalay Hillille…autolla. Maisemat olivat huikeat ja lattian kuumuus porotti mukavasti jalkapohjissa.

Kaikissa kohteissa täällä tuntuu olevan myyjiä ja taas myyjiä. Juotavapullojen hinta kipuaa aina vain ylemmäs. Miehestäni tuli kuuluisa täällä ihan kertaheitolla, uskon että paikallisten nuorten face on täynnä hänen kuviaan. Kuvaaminen sai välillä jopa koomisia piirteitä kun salaa
yritettiin kuvata.

Illemmalla kipitimme ennen auringon laskua vielä katsomaan rautatieasemaa ja sieltä kiertojen kautta päädyimme Shan ma ma 81 29/30 kohdalle jossa oli loistava ravintola, ainoa missä näimme turistibussejakin. Siis kyseessä oli katuruokaa myyvä ravintola, jossa annos maksoi n. 3€ ja oli loistavaa. Nämä katuruokapaikat ovat haaste kertoa missä mikin on, ne kun ”pullahtavat” mikä mihinkin aikaan mistäkin kolosta.

Drinkin saaminen täällä oli mahdotonta, vaikkakin yrittivät hotellissa meitä kovin auttaakin. Laatu Giniä olisi ollut tarjolla, tonic sitten taas puuttui kokonaan.

Täällä ei katukuvassa näy tuktukeja, koiria sitäkin enemmän ja punaista räkää jonka paikalliset syljeskelivät joka paikkaan. Mikä oli silmiin pistävää oli se, että munkit olivat koko ajan ihan arjessa mukana. Hyvin eri tavalla kuin mitä olen tottunut näkemään muissa Aasian maissa.
Kännykät korvalla, käsipuolessa pieni lapsi yms.

Hotellimme A1 oli hyvässä paikassa, se oli hiukan elähtänyt ja lämpivän veden kanssa oli hiukan ongelmia. Huoneemme oli iso, ikkunoita ei saanut auki.