Koirien kohtelu Thaimaassa

Tämä lause tuli itseäni vastaan jokin aika sitten sosiaalisessa mediassa. Siellä joku totesi, että Thaimaassa kohdellaan eläimiä tosi rumasti. Lause sai minut ajattelemaan tilannetta.

En väitä, että eläinten olot olisivat aina mitkään loisteliaat, mutta ilolla voin sanoa, että Thaimaassa eläinten kohtelu on parantunut erittäin paljon. Nyt kun kävimme Phuketissa saimme ilolla nähdä useita koiria paikallisilla ja kyllä heillä oli loistavat oltavat, alueella jossa nyt vierailimme (Rawai Beach) oli paljon eurooppalaisia, jotka vierailivat siellä
pidemmän aikaa ja jotkut asuivat alueella. Monilla näilläkin oli koira.

Kävimme myös eräässä ravintolassa sekä räätälillä jossa kummassakin paikassa oli koirat. Irtokoiria emme oikeastaan edes nähneet mihinkään aikaan vuorokaudesta, juu kyllä niitä oli muutama, mutta niitä oli vähän.

Toivottavasti koirien ja muidenkin eläinten pito paranee niin Thaimaassa kuin muissakin maissa ja ihan meillä kotisuomessakin, ei niitä kesäkissoja, eihän.

Vierailimme Phuketissa koirien Rescue paikassa. Siellä oli paljon koiria. Oli pentuja ja oli aikuisia. Kotiin emme kuitenkaan koiraa tuoneet, kotona meitä odottaa jo kaksi kotimaista tuotantoa olevaa Novascotiannoutajaa. Jätimme kyllä ruokaan rahaa, toivottavasti se jotain auttoi.

Silmiinpistävää oli kuitenkin se, että koiran hyvinvointi todella kiinnosti paikallisia. Kun ensimmäisen kerran hyökkäsin rapsuttamaan koiraa, oli paikallinen aina epäilevä minun suhteen. Kun kerroin, että kotona on koira, kaksikin, oli meillä jo ihan erilainen yhteys toistemme kanssa ja juttua riittää.

Harvinaisen vähän ainakaan tällä alueella oli vapaita koiria, edellisenä vuonna Krabin puolella näimme
muutaman todella aran koiran turistialueella. Ne eivät millään halunneet tulla pois piilostaan.


Meillä itsellämme on tapana ruokkia kaikissa maissa (niissä näitä yleensä on) kulkukoiria. Olemme jopa vieneet mukanamme ruokaa Suomesta. Olemme oppineet myös sen, että kannattaa ottaa mukaan pehmeitä nappuloita. Koirien hampaat ovat usein aika huonossa kunnossa. Olemme miettineet, että ehkä me saamme sille kyseiselle
koiralle edes yhden ihanan päivän, ruokaa ja rapsutuksia. Juu me rapsutetaan ihan innolla, vielä ei ole kirput eikä muutkaan önniäiset tarttuneet matkaamme. Koiraa emme taa ole edes innostuneet tuomaan (toki saattaahan sekin joskus tapahtua) koska meillä on ollut tämä meidän hyväksi havaittu Tolleri niin kiva rotu. Jos ottaisin muutenkin pelastetun koiran, ottaisin sen Suomesta. Meillä on paljon hylättyjä eläimiä ja mielestäni ensin hoidetaan oma kotimaa.

Rapsutuksia, koiranruokaa ja hännän heilutuksia :-)

PS: Gambiassa paikalliset pelkää koiria, me nautimme niiden seurasta nakkikioskilla kun ostimme niille
nakkeja...kylmänä, Myanmarissa taas kulkukoirat olivat aika pelottavia.



Tämä kissa oli ainakin ollut ruoka-aikaan kotona...ei kun ravintolassa. Ilmiselvä karvinen eikö totta :-)

Paikallinen koira jota kukaan ei huolinut. Hänet pelasti ihana eurooppalainen vanhempi mies joka asui Rawai Beachilla. Tapasimme muutaman kerran samassa ravintolassa.

Hänellä tuskin oli asiaa koirien liittoon valituksen merkeissä. Hän on yksi niistä kolmesta koirasta joita oli räätälillämme.

Koirien rescue paikan sisäänmenoportti.