Thaimaa Krabi Ao Nang

Lentokoneen noustessa Myanmarista Yangonista kohti Thaimaata tuli taas se tunne kuin menisi kotiin. Olen aina sanonut, että en palaa maahan toista kertaa ennen kuin olen kaikki maat nähnyt. Kuitenkin jokin vetää meitä puoleensa Thaimaassa. Ihmiset, ruoka, maisemat koko kokonaisuus jota ympäröi vielä ihana lämpö ja loistava ilmasto. Maassa on paljon nähtävää ja siksi olimme tällä kertaa päättäneet antaa muutaman päivän Ao Nangille.

Olimme tilanneet valmiin kyydin odottamaan meitä lentokentälle koneen saapuessa Krabille illalla. Hotellimme oli rankattu alueen viidenneksi parhaaksi, saa katsoa mitä me olemme siitä mieltä. Deevana Plaza näytti ainakin pikaisesti katsottuna ihan kivalle hotellille, mutta nyt on aika mennä nukkumaan huomenna odottaa uudet tuulet ja maisemat.

Myanmarin kierron jälkeen oli mahtavaa vain chillailla kävelemällä Ao Nangissa ilman mitään sen suurempaa määränpäätä. Kuitenkin koska meille osuu matkaan Thaimaalainen uusivuosi kävelymme kävi silmälasiliikkeeseen. Hintaneuvotteluiden jälkeen oli meillä kasassa 1
aurinkolasit vahvuuksilla ja 4 moniteholasit. Laatu hyvä, parhaat linssit kaikki herkut ja polaroid lasit. Hintaa n.270€ kappale. Koska lasit tuli tilattua oli loistavaa siirtyä lounaalle. Matkasimme Seafood kujalle ja söimme keittoa, keitto merenelävillä oli loistavaa ja oli syytäkin olla, hintaa keitolla oli kuitenkin 30bath + 10%.

Hyvä ruoka, parempi mieli ja kohti räätäliä. Olimme tästä räätälistä lukeneet kehuja, joten siksi valikoimme Andy the Tailorin. Kuten ennenkin niin täälläkin, tuo naisten vaatteiden tilaaminen
ei ole mitään helppoa. Vaikka sinulla on idea, heillä ei ole sopivaa kangasta tai eivät osaa ommella sitä. perusmekon kyllä saa, mutta siihen se jääkin. Haaveistani huolimatta otin aivan erilaisen mekon tilaukseen. Isäntä aikoi kartuttaa omaa varastoaan parilla puvulla, liivillä, 6 paidalla ja taskuliinoilla. Päästiin hyvään sopuun lopullisesta hinnasta ja olimme
tyytyväisiä ainakin tässä vaiheessa.

Illan ravintolaksi valitsimme The Peach ravintolan. Ravintolassa oli hiukan yli puolet pöydistä varattu. Palvelua saimme kuitenkin vasta kun olimme istuneet n. 20 minuuttia ja vielä toinen mokoma meni odoteltaessa ruokaa. Alkuun tuli alkupalamme, joka oli jäähtynyt odotellessaan,
ruoka jäi syömättä. Kalanuudeliannos oli ihan ok, en kuitenkaan ollut tyytyväinen ravintolan palveluun joten meille tämä oli viimeinen kerta tässä paikassa.

Seuraavana päivänä tarpoimme Ao Nangin rantakatua hakien illaksi hyvää paikkaa katsoa formulat. Kaupunki oli ihan tyhjä, turisteja näkyi erittäin vähän joten shoppailla sai samalla kävelyllä ihan rauhassa. Ja tähänkin päivään kuului Thai hieronta, ihan parasta Thaimaassa. Älä jätä kokematta tätä ihanuutta. Kuvissa on meitä palvelleen hierontapaikan tiedot, lämmin kiitos parantuneesta selästäni ja pehmeistä jalkapohjistani kuuluu ehdottomasti tälle porukalle.

Yöllä alkoi selviämään millainen hotellin olimme varanneet.
Olimme ottaneet itsellemme huoneen mistä pääsi suoraan altaaseen. Oven takana oli käytävä, käytävään oli laitettu ”jarrut” maahan betonista, eikä tilassa ollut mitään pehmeää joka olisi ääntä vaimentanut. Lopputulos oli se, että jos joku veti matkalaukkua käytävällä se kaikasi huoneeseen ja herätti väkisinkin jos ei ollut eareita käytössä, sääli. Vedenkin siivoaja oli unohtanut tuoda, siitä kävimme respassa ilmoittamassa. Saimme seuraavat vedet seuraavana
päivänä, no onneksi hotellin ulkopuolella oli 7/11 ihan vieressä. Onneksi katuruoka pelasti tämän päivän. Thaimaassa ja yleensäkin Aasian maissa niin parasta, kun voit syödä ruokaa kaduilta kärryistä.

13.4 SONGKRAN!

Onneksi olimme edellisenä päivänä ostaneet vesitiiviin pussin rahoille. Ei muuta kuin asenne kohdilleen ja reippaasti kohti tuntematonta. Ja luoja, värisyttävän kamalan kylmää vettä tuli niskaan muutamassakin nurkassa. Koska emme innostuneet ostamaan vesitykkejä, jotka
hylkäisimme sitten roskiin päätimme pärjätä ilman…mutta koska matkassa oli vesipullo…ainahan sen voi täyttää kylmällä vedellä ja yllättää pommittaneen kaverin valuttamalla pullon sisällön niskaan. Vitsi mikä tunnelma oli rantakadulla, jopa Suomalainenkin innostui nauramaan ja kastelemaan kaikkia vastaantulevia. Ja minä keräsin varmasti enemmän sitä vettä. Koska miehelläni on lasit varoivat paikalliset, huom paikalliset, osumasta päähän. Turistit
kyllä ruiskivat vettä suoraan päin naamaakin…hyvä turisti. Tämän haluan kokea
uudestaan, oli kiva päivä. Erikoista lienee se, että tuona päivänä näin Thaimaalaisia humalassa. Juhlan aika ehkä yllätti, luulin että juhlimista riittää yölle asti, mutta ne hiipuivat kun aurinko alkoi laskemaan ja illalla ei missään vettä enää tullut niskaan.

Kun tarpeeksi vain on, kävelee, käy hieronnassa ja ui on aika tehdä jotain muuta. Tassua tassun eteen ja kohti Tiikeritemppeliä. 1234 rappusen jälkeen pääsi ihailemaan maisemia karstivuoren huipulle. Kuka pääsi ja kuka ei. Itse jouduin lopettamaan leikin kesken hiukan ennen kuin 1000 oli täynnä ja hyydyin istumaan ilkeän rasitusastmani takia rappusille mieheni jatkaessa matkaa. Paikka oli kiva, maisemat ylhäältä olivat hyvät jopa minulle kesken jättäneelle. Käynti temppelissä oli jotenkin erikoinen. En ikinä opi ymmärtämään erästä tapaa. Thaimaalaiset ostavat eri hintaisia lahjapaketteja, laskevat ne rukoilevien munkkien eteen. Kun munkit poistuvat viedään tavarat takaisin ja seuraavat ostavat ne samat tuotteet. Eikö olisi helpompaa vaan maksaa jokin summa? No maassa maan tavalla. Itse sain punotun nauhan käteeni
kuten miehenikin ja laitoimme tietysti rahaa lippaaseen.

Seuraavana aamuna oli loistava keli lähteä veneretkelle. Olimme tilanneet privaatti veneen ja kyydin jo valmiiksi ja niinpä me pääsimme lähtemään tälle rauhalliselle saarihyppelylle hotellista autokyydillä. Oli ihanaa kun ei ollut koko vene täynnä porukkaa ja sai nauttia omassa rauhassa. Me emme viihdy turistiryhmissä vaan haluamme vapaallamme nauttia hiljaisuudesta
ja rauhallisuudesta. Mikä siis mukavampaa kuin se, että venekuski vie sinut saareen jossa turisteja ei oikeastaan edes näy, nautin!

Vierailimme matkamme aikana myös Krabin Outletissa ja kaupoissakin. Outletin saalis oli aika hyvä, voin suositella käyntiä.

Joskus matka kuitenkin loppuu ja on aika palata kotiin. Tämän vuoden matka oli meillä poikkeuksellisen pitkä, syvä kumarrus niille jotka auttoivat siinä ja me saimme sen järjestää. Pitkä irtiotto ei liittynyt pakenemiseen arjesta vaan omasta toiveestani saada syntymäpäivälahjani matkan merkeissä.

Ao Nang. Ihana rantakaupunki, jonka ehkä jo turisteista hiljentyneet kadut olivat kivoja kävellä. Ihmisiä oli ihan tarpeeksi ja tutustuimme myös paikallisiin. En unohda tältä matkalta hyvää räätäliämme ja liikkeen palvelua, mahtavaa drinkin myyjäämme joka löytyy alla olevan kartan
piirretystä risteyskohdasta jossa lukee Small, heti tultaessa hotellistamme kohti kaupunkia. Lea Lay Grilliä ja sen ruokaa, ravintola joka sijaitsi korkealla monen askelman takana, mutta jolla oli loistava palvelu, he hakivat ja veivät asiakkaat hotellille. Jeanette`s ravintolaa rantakadulla, ihan mahtava paikka. Me saimme hyvää palvelua ja söimme erittäin hyvää ruokaa niin
Thaimaalaista kuin Intialaistakin. Tämä paikka oli helppo, kaikkialle oli kävelymatka ja tunnelma oli kiva, voisin palata tänne uudestaan.