Gluteeniton matkustaminen, onko se vaikeaa?

Joskus elämä yllättää, kuten minut yllätti muutama vuosi sitten. Kovien kipujen syytä etsittiin jos vaikka miten, kunnes todellisuus lopulta selvisi ja syynä oli ruokavalio. Niinpä jouduin siirtymään gluteenittomaan ruokavalioon, tai siis sain siirtyä, sillä tämä oli keino saada julmetut kivut kokonaan pois.

Kieltämättä ruokavalio aiheuttaa välillä hiukan pelkoa ja toisinaan jopa outoja tilanteita. Pelkää sitä, että saakin ravintolassa ruokaa joka ei sovikaan minulle ja tulee taas kovat kivut. Varsinkin silloin, kun matkataan ulkomaille ja se yhteinen kieli ei ole aina itsestäänselvyys. Kotimaassa asia on helpompi hoitaa, toki pikapysähdys bensa-asemalle ei
välttämättä ole ensimmäisenä mielessä, turhan monta kertaa joutunut tyytymään teehen.

Eniten tässä noin vuodessa on yllättänyt Finnair ja Aasian lento. Tilasin itselleni gluteenittoman ruuan ja täytyy sanoa, että se ei millään vastannut odottamaani tasoa. Juu en odota mitään gurmeeta lennolla, mutta odotan, että saan vatsani täyteen. Sain kyllä palautteeseeni vastinetta Finnairilta ja he korvasivat nälkäni antamalla minulle lisää pisteitä. Jokin
aika sitten huomasin ilolla, että nyt Aasian lennoille voi tilata valmiiksi ruokaa maksamalla hiukan enemmän, siellä silmiini osui ihana kalaruoka. Olin yhteydessä Finnairiin, ei sitä ei saa gluteenittomana. Tämä tuntui minusta oudolta, miksi en saa edes rahalla ostaa itselleni ruokaa koneeseen jota voisin syödä? No ehkä joku päivä…täytynee siihen asti miettiä omia eväitä, vai pitäisikö siihen mennä? Siis ihan kokonaan? Jos koneessa olisi pari mikroa niin eikös se kuittaisi sen ruuan, jokainen toisi omat eväät mukaansa. Siellä sitten Suomalaisittain huudeltaisiin: ”Hei ei kellään mitään sinappia olisi?”

Onneksi Suomessa sentään ruokaa saa ja muutamia kivoja ravintoloita on jo nyt matkan varrelle tullut. Toivottavasti niitä lisää tulee kesän myötä, kun Suomessa matkustetaan. Ja koska mikään ei ole helppoa niin meillä on matkassa mukana Suomessa vielä kaksi koiraa :-)

Finnairin gluteeniton ruoka. Leipä vietiin pois, jälkiruokaa ei ole ja tuo (ehkä) peruna oli niin kova, että sitä ei vaan voinut syödä.

Aina voi tyytyä juotavaan, ainakin Thaimaassa

Nämä pojat mukana kotimaan matkoilla. Remu vuosimallia 2018 ja Vilperi vuosimallia 2008. Kumpikin on Tolleri eli Novascotiannoutajia. Kotipaikka Parainen Sienna-Red Kennel.