MYANMAR INLE LAKE
Ihan ensin on pakko kertoa tästä lentokentästä mihin saavuimme. Meidät pakattiin koneesta linja-autoon joka sitten ajoi minuutin verran kentän ovelle. Sen jälkeen laukut tuotiin käsin koneesta kentälle ja sivuovesta sisälle. Turvatarkastus, mikä ihmeen turvatarkastus? Takseja oli
jonoksi oven ulkopuolella ja auto keskustaan maksoi 25.000 Kyatia.
Hotelli todella yllätti meidät kun saavuimme kuumaan porottavaan, mutta ihastuttavan tunnelmalliseen Inleen. Olimme varanneet 81 Central Hotellin. Niitä on muuten alueella kaksi kappaletta. Ne toimivat jotenkin yhdessä sillä toisenkin (sen vanhemman) hotellin vieraat kävivät meidän hotellissa aamupalalla. Jostain syystä me onnelliset pääsimme tähän hotelliin,
hiukan jäi meillekin epävarmaksi kumman varasimme. Mutta mitäs valittamaan,
hotelli oli loistava. Se oli ihan uusi, hiljainen ja siisti. Yksi erikoisuus kyllä meille tapahtui hotellissa jota emme ole koskaan ennen päässeet näkemään. Hissi ei toiminut, joten hotellin reippaat naiset (kaikki olivat naisia) tulivat paikalle ja buuttasivat hissin. Siinä sitten hiukan piti miettiä, että mennäkkö vaiko eikö mennä…
Kun tavarat oli purettu oli aika lähteä katsomaan maisemia ja tutustumaan hotellin oven ulkopuoliseen elämään. Muutaman minuutin käveltyämme näimme nuoren miehen jonka selvä kauppamiehen luonne tuli heti esille ja kas kummaa olimme varanneet itsellemme seuraavaksi päiväksi koko päivän tripin Inle-lakelle.
Olimme lukeneet kehutusta ravintolasta Inle Hut, mutta sinne olisi pitänyt varata jo päivällä pöytä. No sitä ei tehty mutta ajauduimme lähellä olevaan ravintolaan Restaurant 68, loistava ruoka. Älä kuitenkaan tilaa mutakalaa, siitä ei saa hyvää tekemälläkään. Illalla nokkamme suunnisti päivällä näkemäämme ravintolaan ja sen kattobaariin ja ihan syystä, nyt oli
tarjolla Myanmarin eka GT. Loistava paikka, sinne palasimme seuraavana iltana katsomaan upeaa auringonlaskuakin…no hiukan kyllä niiden GT juomienkin takia :-)
Inle-lake, koko päivän upea matka maksoi 18.000Kyattia ja oli kyllä ihan sen arvoinen. Kalastajat, kylien tunnelma, maailman ainoat kelluvat tomaatit, lootuksen kukasta kudottuja tuotteita. Ihana päivä, olen todella onnellinen että päätimme tulla katsomaan tämän paikan. Kuitenkin yhtenä miinuksena joudun sanomaan, että ymmärrän heidän elävän turismilla, siitäkin huolimatta se tavaran tyrkyttäminen oli jo painostavaa. Tuotteet olivat mitä olivat, emmekä ostettavaa löytäneet, paisti lootuksenkukasta tehtyjä huiveja, niitä lähti kotiin kaksikin kappaletta.
Koko kylän tunnelma oli rento ja mukava. Ravintoloita oli kiitettävästi ja kauppoja tarpeeksi. Suurin osa turisteista oli täällä oli nuoria reppureissaajia. Kielien ihana sekamelska oli mukavaa kuunneltavaa.
Kylässä oli paljon kulkukoiria. Ne olivat yllättävän isoja, mutta ihan hyväntahtoisia kavereita. Hyttysiä oli heti, kun aurinko laskeutui, muista ottaa myrkkyä mukaan (Autan) tai osta paikan päältä, kumpikin tuntui toimivan. Järvellä ja koko kylässä oli hiljaista, oliko paras turistikausi jo
ohi? Me olimme matkalla maalis-huhtikuun taitteessa. Paikallisten englanti oli
todella haastavaa, emme meinanneet millään saada siitä selvää.
Inle vei meidän sydämen. Jotain kivaa tuossa pienessä kylässä oli. Paikalliset olivat ihastuttavia, toki järvellä tungetaan ostoksia, mutta muistettava on miten tärkeää turistin raha heille on. Oli koko ajan sellainen kiireetön ja nautinnollinen olo, olisin voinut viettää täällä parikin päivää ihan vain olemalla ja nauttimalla.