Ilomantsi kesä 2021
Patvinsuo - Petkeljärvi - Joensuu
Mä löysin sen! Se on tässä, ihan loistava mökki ja just meille sopivalla sijainnilla.
Olimme saaneet nauttia kertaalleen kosketuksesta Patvinsuohon, mutta tuolloin kesän kuumuus aiheutti sen, että kävelyt jäivät pieneen pyrähdykseen
Mökki, kyllä meillä jokaisella on siitä omat ajatukset ja fiilikset. Osa majoittuu myös telttaan tai vaikka asuntoautoon meille mökki on osa kesälomaa ja sen hakemiseen käytetään aikaa. Kun viettää mökissä pari viikkoa sitä kummasti nauttii muutamista asioista. Oma rauha, puulämmitteinen sauna, sisä wc ja jos vielä sen astianpesukoneenkin saisi. No saatiin, saatiin koko paketti.
Ennen mökkiä oli kuitenkin aihetta pari kertaa pysäyttää auto koiraystävälliseen paikkaan ja nämä valikoitui meidän paikoiksemme:
Aamun ensimmäinen pysähdys tapahtui Sipoossa paikassa https://www.leipomokahvilanavetta.fi/ paikka osoittautui herttaiseksi idylliksi jossa koirat olivat todella tervetulleita, siksi me valitsimme sen myös viimeiseksikin paikaksemme ennen kotiin tuloamme. Koiratkin saivat omat luut! Niitä harvoissa paikoissa tullaan ihan pöytään asti tarjoamaan.
Kahvitaukoa pidimme Lappeenrannassa kahvilassa satamatie 6 https://satamatie6.com/ kahvila oli symppis paikka ja sijainti oli mitä loistavin. Koiralle sai vettä vesikuppiin ja terassilla oli mahdollisuus tarvittaessa laittaa varjo auringon eteen.
Mökille saavuttiin iltapäivästä. Paarmat hyökkäsivät kuuman auton kylkiin voimalla, joten tavaroiden siirtäminen mökkiin tapahtui todella rivakasti. Kotiutuminen mökille oli helppoa, mökin siisteys oli loistava, joten sai samalla heti kaikki tavarat laittaa paikoilleen ja alkaa lämmittämään saunaa.
Mökin ranta on matala ja sinne oli helppo mennä uimaan. Rannan ympäristö on todella hiljainen ja rauhallinen. Vain tuuli humisi korvissa. Mökin terassilla oli mukava lueskelle kirjaa ja nauttia kesäpäivistä. Kalaa nousi järjestä, vaikka lämpö paukutti lähellä 30 astetta. Grillikatos oli ihastuttava kesäpesä jossa sai mukavasti ruokaa laitettua, jos ei sisällä sitä halunnut tehdä.
Viereisellä hiekkatiellä saattoi ajaa yksi auto ohi päivän aikana, joten mitään kovaa ruuhkaa ei tiellä ollut. Vaikka ilma oli lämmin, innostuimme kuitenkin lämmittämään paljunkin kertaalleen. Siinä olikin mukava katsella järvelle ja nautiskella kuohuvaa juomaa.
Mökin yhteystiedot
https://www.instagram.com/ilomantsinmokki/
https://www.facebook.com/ilomantsinmokki
Mökin plussat:
+ oma rauha
+ ilmastointi
+ siisti wc ja hyvä suihku
+ pyykinpesukone
+ mietitty aidosti koiravieraiden mökillä oloa esim. sohvan suojaavalla kankaalla
+ tyhjiä pulloja saa jättää laatikkoon lähtiessään
+ astianpesukone
+ iso terassi
+ palju
+ kiva grillipaikka
+ ulkokalusteita
Kuten vuonna 2018, oli nyt sitten taas tietysti hellekesä. Joskus mietin, että miten se on mahdollista. Me toivotaan 20 asteista keliä ja mihin tahansa on viime vuosina menty, on aina vastassa ollut intiaanikesä. Kyllä se tapahtui jopa Muoniossa, uskomatonta! https://www.matkakertomuksia.fi/muonio-kesa-2019
Ilomantsi. Mitä on ilomantsi? Ilomantsi oli vaikka mitä ja ihan kaikkea ei edes ehditty näkemään, täytyihän siellä mökilläkin aikaa viettää, kun oli niin ihana.
Vuonna 2019 kirjoitettiin, että Tilastokeskuksen väestöennusteessa Suomessa on kaksi synkkää kuntaa väestökadon suhteen, toinen niistä on Ilomantsi. Suomen itäisin kunta on siis menettänyt paljon asukkaitaan.
Tämän pohjois-Karjalan kunnan Ilomantsin kirkonkylä tunnetaan Pogostana. Pogostan sanomia oli tarjolla luettavaksi keskustan liikkeissä. Ja Parppeinvaaralta sai ostaa sen nimistä lakuakin. Tiedätkö mikä on Pogosta? Kurkkaa alla olevaa kuvaa niin asia selviää (superisti kiitos avusta Hermannin Viinitorni tästä jutusta!)
Ilomantsi-nimi pohjautuu kantasaamen ylimmäistä tarkoittavaan sanaan, ja nimen taustalla on kirkonkylässä sijaitseva
Ilomantsinjärvi, jonka on katsottu olevan vesistönsä ylimmäinen järvi.
Miltä Ilomantsi sitten vaikutti turistin silmin? Kylän raitilta löytyy K kauppa, S market, Alko, bensa-asemia kaksikin kappaletta, elokuvateatteri (jonka omistaa Ilomantsin kunta) ja vaikka mitä. Ihmiset olivat erittäin ystävällisiä, sellaisella verkkaisella tavalla.
Parppeinvaaran runokylä. Ensin mietin, että tämä ei olisi meidän kohteemme, mutta onneksi päätimme toisin. Ajatuksena oli kylmä jäätelö, se muuttui äkkiä museokierrokseksi sen nautitun jäätelön jälkeen. Rajakenraali Raappanan maja, museo sekä luontopirtti Mesikkä olivat todella kivat nähtävyydet.
Hermannin viinitorni ja myymälä. Hermannin Viinitila on vuonna 1989 perustettu, vanhin suomalainen viinitila ja ensimmäinen kuohuviinitila. Voisiko parempaa testattavaa siis olla? Näillä ajatuksilla kohti viinitornia ihmettelemään upeassa aurinkoisessa säässä, että mitäs me oikein sieltä löydetään. Ennen torniin menoa kuitenkin päädyimme käymään myymälässä. Matkaan lähti mukava valikoima liikkeen tuotteita maisteltavaksi.
Ja sitten reippaasti kohti tornia. Torniin pääsee niin rappuja kävellen kuin myös hissilläkin, olisi kannattanut siinä kuumuudessa valita hissi Meitä oli kolme, mutta päätimme, että yksi meistä ajaa autoa ja vain kaksi
siten maistelee viiniä, päädyimme siihen, että saimme tyttären kanssa nauttia viiniteistingit. Henkilökunnan suosituksella otimme tosiaan tämän upean kokonaisuuden maisteluun. Ja täytyy sanoa, että kannatti!
Maisemat viinitornilta ovat upeat, suosittelen siis käyntiä vaikka ei haluaisi juoda alkoholia. Ylhäällä on tarjolla kahvia, jäätelöä ja jos vaikka mitä.
Pyhän Elian kirkon katto näkyi viinitornille ja olisin voinut veikata sitä luostariksi. Sen upeaakin upeampi kupolikatto pääsi edukseen tornin maisemassa. Ilomantsi on maamme vanhinta ortodoksiseutua. Ortodoksinen seurakunta on perustettu jo 1300 -luvulla. Ilomantsilaisista 17 prosenttia on ortodokseja, ja väkilukuun suhteutettuna Ilomantsi on Suomen ortodoksisin kunta.
Kappeliseurakunnan pääpyhäkkö, profeetta Elialle pyhitetty temppeli, on järjestyksessään jo kuudes ortodoksinen kirkko Ilomantsissa. Pietarilaisen arkkitehti Dimitrij Sadovnikovin suunnittelema kirkko vihittiin käyttöön 1892. Suomen ortodoksisista puupyhäköistä se on kooltaan suurin.
Kirkkohanke oli koko seurakunnan yhteinen voimainponnistus. Sitä varten oli otettava rakennuslainaa keisarilliselta senaatilta 40.000 markkaa, jonka seurakuntalaiset maksoivat takaisin vuosien ajan. Edellinen Elian kirkko purettiin huonokuntoisena 1917. Ikoneista rukouksellisesti merkittävin on Tihvinän Jumalanäidin sinitaustainen ikoni. Se on peräisin rajan taakse jääneestä Melaselän tsasounasta. Ikoni on maalattu vuonna 1756 ja entistetty 1970-luvulla. Silmiinpistävää tässä kirkossa oli sen ihastuttavat virkatut istuinalusta. Ne loivat kirkkoon tunnelmaa jota en ole
koskaan kirkossa saanut kokea.
Meille tuli matka myös Joensuuhun, yhden meistä jatkaessa lomaa pääkaupunkiseudulla. Koska matka tänne tuli oli ehdottomasti käytävä katsomassa mikä on vesikahvila ja siellä myytävä pullavohveli! Vohveli osoittautui tosi hyväksi ja paikka kivaksi. Vesikahvila sijaitsee ihan Joensuun torin reunalla. Paikka oli selvästi koiraystävällinen. Meillä koirat jäivät mökille tämän reissun ajaksi, mutta uskon, että vesi olisi kyllä tuosta kiposta maistunut!
Joensuu oli muutenkin kiva kesäkaupunki. Kauniita istutuksia, kiva tori ympäristöineen. Tänne voisi tulla joskus pidemmäksikin aikaa.
Patvinsuon taaperrusta on siis ennenkin jo harrastettu viimeksi https://www.matkakertomuksia.fi/tiilikkajarvi-patvinsuo-ja-ruunaa- ja tälläkin kertaa reitti kulki melkein samoja polkuja ja pituuskaan ei vieläkään päätä huimannut, ehkä se tulee joskus kohdalle se kesä, kun ei lämpömittari näytä 30 asteen hujakoissa olevaa lämpöä. Patvinsuo on todella hieno alue.
Niinpä nytkin kosketus upeaan Patvinsuohon päättyi siihen, että teimme vain lyhyen matkan Suomunjärven maisemissa. Kuumuus oli karistanut selvästi polkujen tallaajia, joten saimme kävellä reittiämme lähes vain keskenään. Aloitimme reittimme Luontotuvan kulmilta jonne myös tietysti palasimme takaisinkin. Luontotuvalta voi muuten ostaa kylmää juotavaa, se todella tuli tarpeeseen kävelemisen jälkeen. Patvinsuon telttailualue on aivan luontotuvan lähellä. Parkkipaikkoihin oli nyt selvästi panostettu. Sanoisin, että leirintäpaikka on yksi parhaimmista mitä olen kansallispuistoissa tai luontokohteissa nähnyt. Tulee vielä kesä jolloin pääsemme kunnolla tutustumaan tähän
ainutlaatuiseen ja upeaan paikkaan!
Petkeljärvi. Petkeljärven kansallispuisto perustettiin vuonna 1956. Metsähallitus perusti puistonvartijan toimen ja rakennutti majan vartijalle ja tämän perheelle 1960. Maja pihapiireineen on entisöity lähes alkuperäiseen asuun vuonna 2004. Petraniemen leirintäaluetta alettiin kehittämään vuonna 1960, ja sinne muun muassa rakennettiin keittokatos. Samalla perustettiin Petraniemen telttailualue grillikatoksineen. Grillikatos on edelleen pystyssä ja se on Ilomantsin ensimmäisiä retkeilyrakenteita.
Alue on kaunis ja polut joita itse kävelimme olivat halpohkoja kulkea. Alueen yleinen viihtyvyys oli jotenkin ankea. Vaunualue näytti olevan parkkipaikan yhteydessä, retkeilykeskus oli huonoin näkemistäni.
Kaikki se iloisuus ja palvelualttius jota muissa paikoissa on näkynyt, ei täällä tullut esille millään käyntikerroistamme. Tarkoitus oli ostaa ainakin jäätelöt koko porukalle, mutta ne jäivät kysymättä, kun tuli olo, että olisimme olleet häiriöksi.
Kaiken kaikkiaan tuo kahden viikon kuuma loma, oli siis onnistunut. Kivoja paikkoja nähtiin, uutta opittiin ja rentouduttiin ihan kypällä!