VIETNAM
Hồ Chí Minh – KAMBODZA – MUI NE -
Hà Nội – HALONG BAY RISTEILY – HA NOI

Saigon - Hồ Chí Minh

17.3.2015 Suora lento
kohti Vietnamia saattoi alkaa ja odotettu loma oli edessä. Tämä oli ensimmäinen
omatoimi kiertomatka, jonka päätimme tehdä. Lensimme Vietnam Airlinesin
koneella. Kone oli levoton, Saksalaiset pitivät kovaa meteliä ja Vietnamilaiset
valloittivat koneen peräosan hakemalla sieltä jatkuvasti nuudeli annoksia,
nukkumisesta ei tullut mitään. Lento oli positiivinen yllätys. Ruoka oli hyvää
ja tarjoilu pelasi. Kone oli yllättävän kuuma, pitävät kuulemma kuumempana
Vietnamilaisten takia. Perille päästessä saimme huomata, että sama meno joka
maassa ja onnistuttiin siis saamaan huijari taxi. Viisumimuodollisuudet
kestivät kentällä ainoastaan n. 10 minuuttia.

Olimme valinneet hotelliksemme Saigoniin Lan Lan 1 hotellin, jonka sijainti osoittautui erittäin
hyväksi. http://www.agoda.com/fi-fi/lan-lan-1-hotel/hotel/ho-chi-minh-city-vn.html hotelli oli siisti ja aamupala oli erittäin maistuva. Huoneemme sijaitsi pihan puolella. Saimme hotellista nähtävyyksistä kartan, ja se osoittautui loistavaksi, paremmaksi mitä minulla oli mukana.


Koska paikoillaan ei voi pysyä, otimme ensiaskeleet Vietnamiin kävelemällä ison kierroksen kaupungilla. Tuli nähtyä ranta-alue, pröystäilevä kauppakatu merkkiliikkeineen ja ihana
Vietnamin hälinä. Koska matka painoi ja vatsa kinusi ruokaa ajauduimme
ravintolaan, jossa kummastelujen jälkeen ymmärsimme, että saamme itse grillata
ruokamme pöydän keskellä olevalla ”grillillä”. Ruoka oli hyvää, tietysti,
itsehän teimme. Ikävä kyllä näin lähellä tehty grillaus aiheuttaa roiskeita
vaatteille, ainakin meillä.


18.3.2015

Ilman tutustumista sotamuseoon tuskin kannattaa puhua Vietnamista. Sotamuseon
ymmärsin jo etukäteen olevan aika rankka, mutta se mitä näimme oli pahempaa
mitä odotin. Osan kuvien kohdalla tuli väkisin kyyneleet, osan kohdalla oli
pakko kääntää kokonaan pää pois, sattui. Olin onnellinen kuitenkin siitä, että
meidän Suomi ei ollut osallisena tässä sodassa, jonka jäljet näkyvät
Vietnamissa vieläkin. Seuraavaksi jalkamme kääntyivät kohti presidentin
palatsia. Tämä kylmä kliininen palatsi ei meitä paljoa innostanut, vaikka
olihan paikka hieno määrätyllä tavalla. Pihalle kasattiin innolla jotakin
rakennelmaa, olisiko jokin iso tapahtuma tulossa? Marketti alueelta tuli
ostettua kotiväen iloksi muutama Korssin laukku, silmälasitkin teetimme
optikkoliikkeessä niille tuli hintaa n.50€. Se mikä on hauskaa ja helpottaa
ostoksiakin, on se, että kaupat ovat todella vieläkin keskittyneet yhdelle
kadulle. Jos siis löydät yhden optikkoliikkeen, ovat ne kaikki lähes siinä
vieressä. Silmälasien teettäminen kannattaa ehdottomasti, jos haluaa maksaa
vain murenan siitä mitä maksaisi Suomessa.

Hotellissa oli yöllä kova meteli, se piti meitä väkisinkin hereillä.

Vietnamilaiset olivat saapuneet
lomalle.



18.3.2015 Aamulla
aikainen herätys ja aamupalan kautta kävellen kohti eläintarhaa. Me tykkäämme
kävellä, vaikka kyydit täällä ovat ihan ilmaisia. Jalan näkee vain niin paljon
enemmän. Eläintarha Ve Vao Cua osoittautui ihan loistavaksi paikaksi. Olisi
pitänyt ottaa eväät mukaan, olisimme viihtyneet paikassa vaikka kuinka kauan.
Eläimet ja ihanat istutukset tekivät vaikutuksen. Seuraavaksi oli aika siirtyä
Saigonin korkeimpaan rakennukseen Bitexco Financial Toweriin, kylmät drinkit
talon ulkopuolella olevassa baarissa ja ei muuta kuin hissillä ihailemaan
maisemia. Näin korkeanpaikan kammoiselle oli jäätävää kurkkia ikkunoista, mutta
pakkohan sieltä oli ulos nähdä. Saigoniin oltiin tuolloin rakentamassa
maanalaista, se tulee varmasti muuttamaan keskustan hälinää huomattavasti.
Rakennuksen lähiympäristö oli selvästi varakkaampaa seutua. Oli hauskaa katsoa
vastarannan katoavia autoja, jotka ajoivat joen alitse kaupungin puolelle.


19.3.2015 Tänään
noudetaan silmälasimme, jännittää tietysti jo valmiiksi. Lasit olivat
loistavat! Kannatti ottaa riski. Päädyimme illan tullen nightmarkettiin
kävelemään. Tämäkin oli siis aivan hotellimme vieressä. Ruoka osoittautui
taivaalliseksi! Ostettavaa täällä riittää, ole vain tarkka hinnoissa. Mikä oli
ihaninta Saigonissa? Puistot, ehdottomasti. Kamalan metelin ja kaaoksen
keskellä oli loistavia viheralueita joissa näki jos vaikka mitä. Siellä pelattiin,
retkeiltiin ja istuttiin. Anna itsellesi aikaa ja istahda puiston penkille,
jalat lepää ja näet oikeaa Vietnamilaista hulinaa.

Eläintarhan upea puisto

Keskustan puistoalueita

Oopperatalo

KAMBODZA


20.3.2015 Aamupäivällä
vielä hiukan kävelyä ja sitten olikin aika lähteä kohti lentoasemaa. Nyt on
tarkoitus lentää potkurikoneella Siam Reapiin.

Lento kesti n. tunnin. Vietnam
Airlines tarjoaa tässäkin ajassa kosteuspyyhkeet ja vesipullon.
Maahantulokaavake täytettiin koneessa ja vielä kentällä saimme täyttää
viisumikaavakkeen. Viisumikaavake meni monen henkilön kautta ja lopulta
päästiin tullimiesten luo. Valokuva tarvittiin ja passiin lyötyyn
viisumilappuun tuli täyttää viisumin numero, muuten joudut palaamaan pois
passijonosta. Olimme tilanneet hotellistamme valmiiksi taksin, olimme
varmistaneet että se olisi taksi, että laukut mahtuisivat kyytiin. Taksi
osoittautui Tuk tukiksi. Hotelliin saavuttiin ja saimme huomata, että huoneemme
oli siivoamatta. Huoneen vaihto väsyneenä ja tieto, että huomenna saamme oman
huoneen. Aamulla kamala herätys, Angkor wattiin lähtijät luulivat varmasti koko
hotellin lähtevän heidän mukaansa. Sitten vaikeni ilmastointi, meni 15
minuuttia ja huoneemme oli sauna, hitto mikä yö. Aamupalakin osoittautui
huonoksi ja hotelli kaiken kaikkeaan jo aikaa sitten elähtyneeksi, olipa
pettymys! Hotellimme oli http://www.angkorspiritpalace.com/index.html Päätimme hyöty käyttää hotellihuoneen odotteluajan
ja pulahdimme uimaan, saimmekin nauttia hotellin altaasta täysin kahdestaan.
Koska paikalla ei voi pysyä otimme hotellin Tuk tukin ja lähdimme keskustaan
tutustumaan paikkaan. Löysimme keskustasta hienon padogan, kävimme drinkeillä
ja palasimme takaisin hotellille. Hotellin ulkopuolella oli loistava ”marketti”
pieni telttakatos tarjosi niin kylmää sidukkaa kuin myös kylmää kookostakin.
Nettisurffausta ja kuskin hakua Angor Wattiin, jonka jälkeen uudestaan kyyti ja
kaupungille. Kävimme syömässä ja haistelemassa iltatunnelmaa. Lempijuomamme GT
osoittautui olevan halpaa, Saigonissa n.4-5€ täällä saman sai 1,5€, Kambodza
osoittautui muutenkin edulliseksi kohteeksi. Ja kivaksi, haluaisin palata tänne
joskus uudestaan, uskon että maalla on muutakin annettavaa kuin se mitä tulemme
nyt näkemään.



22.3.2015

WOW!!! Aamulla
kuski nouti meidät hotellista ja kohti Angor
Wattia
. Taivas oli vielä tumma ja tarkoitus olikin ehtiä näkemään
legendaarinen auringon nousu muiden turistien kanssa, ja meitähän oli.
Istumapaikka lätäkön reunalla osoittautui hyttysrikkaaksi. Aamun sarastus
saapui ja saimme ihailla rakennusta nyt aamun kajossa. Siirtyminen portille ja
kävelemään ennen kuin kaikki turistit ovat samassa kasassa. Rakennus oli hieno,
hienompi kuin yksikään kuva siitä. Kiersimme rakennusta rauhassa ja kävelimme
myös takana olevalla puistoalueella. Kierroksen jälkeen jatkoimme matkaa tien
toisella puolella olevalle ravintolalle nauttimaan kunnon aamupalan. Aamupalan
jälkeen oli aika mennä tutustumaan muihin alueen rakennuksiin. Alueella on
satoja eri rakennuksia, joten en pitkästytä teitä kertomalla missä kaikissa
niissä me kävimme.



23.3.2015

Aamulla saman
touhun pariin, kuumuudesta ja vesikelloista huolimatta nautimme kaikesta mitä
saimme alueella nähdä. kahden päivän liput alueelle maksoivat vuonna 2015
40US$. Opimme kuskiltamme jonka olimme ottaneet http://davidangkorguide.blogspot.fi yrityksestä (kuski oli: Mr Han (+85512933138)), todella paljon Kambodzasta. Päivän monien
rakennusten jälkeen oli aika palata hotellille. Pakkaamista ja nokka kohti
keskustaa iltapalalle. Ruokana tällä kertaa krokotiiliä ja sammakkoa,
suosittelen. Mitä kaikkea jäi mieleen tästä kahden päivän pikavisiitistä: Oudot
kuvaussessiot illalla kadulla, hääparit kuvattiin yökadulla ravintoloiden
edessä. Ihanat nähtävyydet. Iloiset ja ystävälliset ihmiset. Yökadun hulina,
vaikka turistikausi oli kuulemma jo ohi. Hiukan saatua taloustietoa palkoista:
Taksikuski tienaa n.130€/kk, kampaaja hotellissa 80€/kk ja työaika on 08-20.
Puhelimet olivat saman hintaisia kuin meillä Suomessa. Eniten meitä ihmetytti,
kun meille kerrottiin kenen kassaan rahat Angor Watista menee, totta tai tarua
mutta paikalliset kertoivat että koko alue on vuokrattu Thaimaalaiselle, joka
muuten rakensi tuolloin jäätävän kokoista hotellialuetta keskustassa. Outoa.

Säilyneitä patsaita

Pienen järven keskellä temppeli

WOW!

Angor Wattia oli aamutuimaan tullut katsomaan pari muutakin

Ja onhan se katsomisen arvoinen

Toivottavasti vielä joskus elämäni aikana näen tämän maiseman uudestaan

Osassa rakennelmia oli paljon turisteja, osa oli taas hiljaisempia

Rakennustekniikan riemuvoitto

Hotellimme. Tämä on joskus ollut ihana hotelli. Toivottavasti putsaavat ja elävöittävät sen uudestaan.

Mui Ne

24.3.2015 Aamulla odotimme
hotellin tilaamaa autoa, turhaan. Tässäkin asiassa siis hotelli ei toiminut
oikein, suututti. Aamupalan jäljiltä vatsa ei voinut hyvin, kipujen kanssa
kohti lentokenttää, jonka wc:t olivat muuten siistit, ne tuli varmasti kaikki
käytyä läpi. Koneemme oli vanha mutta jalkatilaa oli enemmän kuin yhdessäkään
Finnairin koneessa. Pyyhkeet tuli jo totuttuun tapaan, kuten vesipullokin. No
iloisella mielellä lento kohti Saigonia, jossa toivottavasti odottaa kuskimme
joka vie meidät lepolomalle. Siellä se kuski meitä odottikin, tällä kertaa
käytimme http://www.saigon2muine.com yritystä. Pyysimme rauhallista kuskia, tämä lienee oli Vietnamin vastine rauhallisuudelle. Matkan aikana saimme kokea jotain mitä emme varmasti koskaan
enää koe, me ohitimme hälytysajossa olleen ambulanssin! Kaiken lisäksi kuskimme
osoittautui täysin kielitaidottomaksi. matkamme siirtyi siis
rantalomakohteeseen Mui ne. Hotellille kuitenkin
saavuttiin ehjin nahoin, hotelliksemme oli valittu tällä kertaa http://muinebayresort.com/en/accommodations/ . Tervetulo drinksujen jälkeen meidät ohjattiin omaan bongalowiin, olipas se
hieno! Päätimme nauttia ensimmäisen illan iltapalan hotellissa, hitto olipas se
pettymys! Tähän mennessä Vietnam ei vielä kertaakaan ollut saanut
makunystyröitämme hereille. Kambodzan ruoka taas oli mahtavaa, sääli. tarjoilijoiden
kielitaito osoittautui hotellissa aika huonoksi ja kun vielä ruokalistalla oli
varmasti sata eri vaihtoehtoa, olivat raukat ihan solmussa tilausten kanssa.



25.3.2015 Ihanasta
sängystä ja ihanasta huoneesta oli pakko kuitenkin aamu-uinnin jälkeen lähteä
kohti aamupalaa. Tämä oli mahtava, pöydät notkuivat jos vaikka mitä. Ihanaa
Vietnamilaista keittoa, munakkaita, leipää, leikkeleitä, jukurttia ja mikä
parasta hedelmiä ja niitä oli montaa sorttia. Aamupalan täyttämän vatsan kanssa
uimaan ja nauttimaan hierontaa ja kynsihoitoa. Vietnamilainen hieronta ei ollut
läheskään niin loistavaa kuin esim. Thaimaassa ja tämä jäikin ainoaksi
kerraksi. Kynsien hoito oli kiva kokemus, mutta pitäisi jo oppia että oma
kynsilakka pitäisi olla mukana, eihän nämä kuivu koskaan. Ilma oli ihana, tuuli
sopivasti. Täällä taitaa tuulla aina, siltä ainakin tuntui. Kun lomaillaan
lepomoodissa tarkoittaa se tietysti myös ruokailua ja sen päätteeksi menimmekin
oman huoneen parvekkeelle joka oli maan tasalla. Parvekkeelle kuului meren
pauhu ja viileä tuuli osui juuri sopivasti tuoleillemme. Hyvä kirja käteen ja
lasi viiniä, mitä muuta sitä voisi lomalla toivoa. Vielä kerran pulahtamaan
uima-altaalle (täällä muuten sai paikoistaan tapella Venäläisten kanssa,
varasivat aurinkotuolit jo yöllä). Uinnin jälkeen maistui iltadrinkit joiksi
olimme tällä kertaa valinneet paikallista rommia jonka hinta-laatusuhde
kirvoittaa jokaisen mieltä. 0,7l pullo maksoi n.4€.



26.3.2015 Tänään on
tarkoitus tutustua paremmin Phan Thiettiin. Lähdimme hotellin kuljetuksella
kahden aikaan intoa täynnä. Intomme pääsi loppumaan alkumetrien jälkeen.
Kalastajaveneiden värikirjo oli ihana, paljoa muuta kaupungilla ei ollutkaan
nähtävänä. Ei muuta kuin takaisin hotelliin ja uimaan sekä nauttimaan
lukemisesta. Kävelimme hotellimme edessä olevaa hiekkarantaa ja ihailimme
leijasurffareiden taitonäytteitä, täällä tuo onkin hyvä harrastus kun tuulta
todella piisaa.



28.3.2016 Oli aika jättää
allas muiden käyttöön ja lähteä tutustumaan Dalatiin (kuski ja palvelut
ostettu: http://liveinmuine.com) . Dalat on tunnettu kukistaan, tämä vuoristossa
sijaitseva kaupunki oli saanut monien kertomuksissa kehuja joten pitihän
meidänkin se nähdä. Huristimme ensin ohi yhden nähtävyyden, valkoisen hiekan.
Siellä ihmiset makoilivat ja odottivat auringon nousua. Olimme saaneet
hotellista aamupalan mukaamme, mutta onneksemme kuskimme pysähtyi pienelle
kahvilalle. Kahvilan kahvi ja nuudelikanakeitto olivat loistavia. Matka kohti
Dalatia oli vuoristoinen ja tie oli kippurainen. Ensimmäinen pysähdys oli
vesiputouksilla, jossa oli turisteille rakennettu vaikka mitä viihdykettä.
Orkideoiden määrä oli mahtava, olisin halunnut ostaa kaikista väreistä yhden
mukulan kotiini, ikävä kyllä sen kielsi tullimääräykset, sääli. Sitten kävimme
isossa pagodassa, kurkimme ikkunasta sisälle, koska asumme ei sopinut
sisätiloihin. Näimme joukossa myös eurooppalaisen munkin. Saimme kuulla
oppaltamme budhan tarinan, tämä tarina oli hiukan eri kuin mitä olimme kuulleet
Thaimaassa. Eli eri maa, eri tarina. Kuitenkin se on aina kiva kuulla, uskonto
on tärkeä osa maita ja ymmärtämällä uskontoa ymmärrämme helpommin myös maan
ihmisiä. Pääsimme vaijerihissiin, ihan uskomattomat maisemat! Tämän jälkeen
tutustuttiin Dalatin markettiin, ostettiin mansikoita ja vaihdettiin valuuttaa
korukaupassa. Tämän jälkeen kahviostoksille ja koska Vietnamin kahvi oli
parasta kahvia mitä olemme juoneet täytyi matkalaukkuun ottaa suuri pussi
jauhettua kahvia mukaan. Ennen Dalatin kierroksen loppua kävimme ihailemassa
isoa budhapatsasta sekä tutustumassa grazy house taloon, jossa toimii myös
hotelli. Olipas se paikka, ei taitaisi Suomessa onnistua kaikkien
turvamääräysten takia. No talo oli täynnä turisteja, lähinnä venäläisiä. Käy
kurkkaamassa, ehkä näistä kuvista hahmottaa mistä on oikein kyse https://www.tripadvisor.fi/Hotel_Review-g293922-d302752-Reviews-Crazy_House-Da_Lat_Lam_Dong_Province.html talon jälkeen saimme mahdollisuuden tutustua
Vietnamilaiseen tapaan tehdä silkistä upeita tauluja. Ne olivat ihan
uskomattomia, ihmiset olivat kolmiulotteisia! Työt olivat osittain tehty siten,
että kuva oli kummallakin puolella. matka takaisin hotellille tehtiin kippuraista
tietä pitkin alas vuoristosta. Dalat oli hieno, päivä
oli loistava.



29.3.2015 METELIÄ! MITÄ
HITTOA TAPAHTUU, MISSÄ PALAA!!!! Kauhea metelinlähde aamulla kuudelta
osoittautui Vietnamilaisten nuorten bileiksi rannalla, ja juu ei he eivät
olleet siellä koko yötä. He olivat tulleet sinne aamulla kera mikrofonin ja
ilman alkoholia ja jestas mitkä bileet! No tästä on hyvä startata uimaan ja
aamupalalle.



30.3.2015 Matka Tacu
vuorelle. Privaatti kyyti odotteli hotellin portilla ja matka kohti vuoria
alkoi. Perillä menimme vaijerihissillä
ylös, kävelimme muutamia rappusia viileässä n. 35 asteen helteessä katsomaan
makaavaa valkoista budhaa. Tämä budha oli kuulemma Vietnamin suurin. Alueelle
tehtiin kovalla touhulla bagodaa munkeille, eikä tuo ollut ihme. Vuoren
rinteiltä aukesi taivaallisen kaunis maisema, kyllä siinä kelpaa rukoilla.
Vietnamilaisilla on muuten kaksi pyhää numeroa 7 ja 9. Tuo 9 olikin jo tuttu
Kiinan matkalta. Bagodassa oli 7 kerrosta.



31.3.2015 Viimeinen päivä
Mui Neessa, ja onneksi sillä rannalla makoilu alkoi jo kyllästyttämään. Mitä
jäi mieleen Mui Neesta. Ensimmäinen lause mikä tuli päähäni on, että valitse
toinen rantalomakohde. Tämä alue oli kuin pieni varakkaiden Venäläisten
loma-alue. Venäläisiä näkyi iltaisin ajamassa moottoripyörillä ja mopoilla
aikamoisessa tuiskeessa, olivat meidän täällä ollessa ajaneet yhden paikallisen
tytönkin yli. Hotellillamme oli selvästi ollut ongelmia myös Venäläisten
kanssa, huoneeseen tuli erilliset ohjeet aamupala käyttäytymisestä (ei ruokia
mukaan) sekä huoneessa syömisestä. matkan varrella on saanut oppia, että osa
tätä kansaa ei herätä hurraa huutoja niin paikallisissa kuin ei myös
meissäkään. Rantaravintoloiden ruoka oli loistavaa, kalat olivat todella hyviä.
Oma hotellimme sijaitsi hiukan syrjässä, se oli toisaalta hyvä asia, en olisi
halunnut olla yhdessäkään keskustan hotellissa. No tämä minun mielipiteeni.
Lisäksi hotellimme huone oli loistava valinta, hotellissa oli siis
normaaleitakin huoneita mutta bungalov oli mahtava.

bongalow oli hieno

Juuri ja juuri voin tuossa wc:ssä piipahtaa

Leijasurffareita

Matkalla Dalatiin

Pagoda

Kukkien väriterapiaa

Grazy house...miksiköhän?

Mui Nen kalastajaaluksia

Miksi kaikki pyhät paikat tehdään aina kaikista korkeimpaan paikkaan?

Valkoinen Budha

Juo Vietnamilaista kahvia. En olisi uskonut miten hyvää se oli. Mitä pienempi kuppila, sitä loistavampi kahvi. Tämä on juotu matkalla Dalatiin.

Hà Nội


1.4.2015 Hanoi. Lento
Hanoihin laskeutui illalla ja matkaa hotelliin oli n. ½ tuntia. Hotellimme oli https://www.tripadvisor.fi/Hotel_Review-g293924-d8284464-Reviews-Golden_Palace_Hotel-Hanoi.html Ihan loistava pieni hotelli ja hyvässä paikassa
jälleen kerran. Huoneessamme oli oma parveke tuoleineen, ihan loistavaa. Pieni
pikapiipahdus kävellen ympäristössä ja lähiravintolaan syömään. Hanoi on korkattu, nyt nukkumaan.


2.4.2015 Kuumuudessa
jalat alle, kartta käteen, kamera valmiina ja vesipullo mukana. hanoin
valloitus alkaa. Ensin taksilla Oopperatalolle, tässä ympäristössä viihtyvät
varakkaat. Täällä oli Hilton-hotelli ja merkkiliikkeet (joiden hinnat muuten
Suomen tasoa). Huan Kiem järvelle ja sen keskellä olevalle pagodalle. Räätäli
ja vaatteiden tilaaminen. Kuumuus alkoi olemaan todella kova, se vei väkisinkin
voimia kävelystä.


3.4.2015 Tutustuminen
kirjallisuuden temppeliin. Sotahistoriallinen museo oli kiinni, yritimme
pariinkin otteeseen, mutta osuimme aina huonoon aikaan. No eiköhän noita
museoita ole jo nähty tarpeeksi. Ho Chi Minh museo riitti meille ihan ulkoa
käsin, oli muuten jäätävän suuri rakennus. Kasvitieteellinen puutarha oli nähtävä,
siellä sijaitsee yksipylväinen pagodi. Koska silmälasit osoittautuivat hyviksi,
päätimme teettää niitä miehelleni lisää, ei muuta kuin liikkeeseen ja
tilaukseen. Tämä olikin hyvä löytö, täällä aidot Ray Banitkin olivat
järjellisissä hinnoissa, niitäkin jäi sitten matkaan niin voimakkuuksilla kuin
ilmankin. Dalat viini oli hyvää, sen hinta liikkui n. 4€ puolin ja toisin. Drinkkien hinta oli samaa luokkaa ja ruoka maksoi 4-8€.

Pagoda

Hotellin parvekkeelta näkymät

Juo kahvia, ilahdut

Miksi meillä ei ole tällaisia viheralueita?

HALONG BAY RISTEILY



4.-5.4.2015 Jännityksellä
odotamme kyytiä yhteen matkan kohokohtaan eli Halong Bayhin. Olimme valinneet
risteilymme Paragon Legend Cruise onnistuimme
saamaan laivasta itsellemme huoneen jossa on oma parveke. Ajomatka oli pitkä ja
monttuinen. Matkan suurinta huumoria meille tarjottiin maantiedon oppituntina.
Paikallisoppaamme kyseli mistä maasta kukin on, halusi tutustuttaa meidät
toisiimme, tulisimmehan viettämään toistemme seurassa kokonaisen vuorokauden.
Olihan meitä Vietnamista, Japanista, Alankomaasta, Tanskasta, Taiwanista,
Uudesta Seelannista. Sitten olimme tietysti me Suomesta ja kaikkien
yllätykseksi saimme seuraa myös maasta Pariisi… No täytyy muistaa tämä kun
kirjaa maat missä on käynyt. Tuli mieleen taas kerran, että onpas ne
Ranskalaiset omituisia kun omaa maataankaan ei tiedä. Laivan hinnat olivat
korkeat verrattuna mitä maissa esim. drinkit maksoivat. Laiva lähti satamasta
ja sen jälkeen olisi voinut koko matkan vain huokailla. Karstivuoret olivat
mahtavat ja niitä riitti ja riitti. Pääsimme myös suureen tippukiviluolaan,
kävimme melomassa ja nousimme korkealle vuorelle ihailemaan maisemia. Uskomaton
tämäkin paikka, kannatti tulla.

Aika lähteä

Niin kaunista

Reikä kalliossa

Tippukiviluola

Kenen jalat?

Sanoinkuvaamattoman kaunista

TAKAISIN HANOIHIN


6.4.2015 Pukujen
sovitusta räätälissä. Räätälillä teettäminen osoittautui miesten puvun osalta
huonolta valinnalta. Paitapuserot sekä minun mekkoni/jakkuni/hameeni olivat
loistavia. Silmälasitkin noudettiin. Illalla lähdimme tutustumaan
yömarkkinoihin ja kävellessämme ihmettelimme meteliä, joka oli siis harvinaista
hanoissa. Tuo metelin lähde osoittautui yökadulla olevan hostellin meteliksi.
Hostellin alakerrassa oli baari, baarissa tarjottiin muutaman tunnin ilmaista
olutta. No voitte siis uskoa, että baarin tiskiltä löytyi kaikki taatelin
tallaajat sekä kaikkien maiden menninkäiset. Sinne livahti myös kaksi taatelia
Suomesta juomaan drinkkejä. Niille jotka matkaavat Hanoihin on tässä loistava
kohde, käykää tutustumassa http://hanoirockshostel.com huoneiden hinnatkaan eivät kovin pahoja olleet.


7.4.2015 Oli aika jättää
hyvästit Vietnamille…tai niin me luultiin. Pakkasimme laukkumme ja siirryimme
kentälle, matkalla kentälle alkoi sataa. Sadekauden piti alkaa huhtikuussa,
olimme valinneet lomamme ajankohdan hyvin. Kun saavuimme kentälle kävi kuitenkin
ilmi, että lentomme ei tule lähtemään. Koneessa oli jokin tekninen vika.
Jätimme matkalaukut ja hyppäsimme bussiin odottamaan muita matkailijoita,
odotimme kauan. Sadepisaroiden hakatessa ikkunaan, jo lähdön tunnelmissa
väsyneenä yön tunteina oli tylsää jäädä vielä yhdeksi yöksi. Kun auto viimein
saatiin pakattua turisteja täyteen meidät vietiin hotellille jonka nimeä emme
tajunneet yön tunteina ylös ottaa. Hotelli oli järjestänyt iltapalaa ja syönnin
jälkeen muutamaksi tunniksi nukkumaan. Aamupalan ja aikaisen herätyksen jälkeen
linja-autoon ja uudestaan kohti kenttää. Hyvästi Vietnam, good morning Helsinki!



Mitä jäi mieleen
Vietnamista:

Käytä vihreää taxia,
valkoinen on tupla kalliimpi.

Mene Hanoissa vanhaan
kaupunkiin ja jää sinne.

Syö pölykahvilassa, älä
koskaan ravintolassa jos arvostat hyvää ruokaa ja paikallisia makuja.

Moni paikka on kiinni
päivällä muutaman tunnin.

Liikkeissä myydään
vierekkäin aitoa ja feikkiä, ole tarkka.

Ostettavaa on, mutta
esim. lähes kaikki kengät ovat muovia, Vietnam on luvattu muovin maa.

Jos teet ostoksia
illalla, varo auringon kulahduttamia tuotteita.

Sirolle teinitytölle
Vietnam on ostajan paratiisi.

Kokoihin ei voi luottaa.

Kaiken kaikkiaan Vietnam
oli ihana maa jossa oli paljon nähtävää.



Entäs Kambodza:

Sinne täytyy päästä
uudestaan, uskon että maalla on paljon annettavaa nälkäiselle: ”Tahdon nähdä
paljon” turistille.

Mukavat ihmiset.

Ruokakin oli hyvää.

Ostettavaakin oli,
laadukastakin tavaraa tarjolla.

Pölykahvila. Ruoka hyvää ja halpaa ja palvelu pelaa.

Jalkakäytävä saa täällä uuden merkityksen