Myanmar Yangon
Oli aika siirtyä viimeiseen Myanmarin kohteeseen tällä upealla kierroksella tässä maassa. Edelliset kertomukset löytyvät…
Aamustartti ja nokka kohti lentokenttää joka olikin aika yllätyksellinen. Kentällä ei ollut mitään mahdollisuutta ostaa edes vettä, oli vain huone jossa huonossa kunnossa olevia muovituoleja vieri vieretysten. Kaiken kukkuraksi ilmastointi lakkasi kokonaan toimimasta ja huoneen täyttävä kuumuus sai väkisinkin hikoamaan. Lento Baganista Myanmariin kesti tunnin verran ja siihenkin ehti tulla tarjoilu koneessa.
Lentokentältä oli tunnin ajomatka hotelliimme joka oli täällä The RGN City Lodge. Hotellihuone oli…no oli se, se oli suuri. Mikään huoneessa ei kyllä toiminut. Jääkaappi rikki ja safetyboxi rikki, kumpikin jouduttiin vaihtamaan. Huone oli erittäin elähtänyt ja kaipaa jo kipeästi uutta pintaa. Neliöitä oli kyllä ihan loistavasti ja meidän huonesiivooja oli hauska
pieni ukkeli, hymyili aina. Koska yhteistä kieltä ei löytynyt nimesimme hänet
Martiksi, Martti oli kiva.
Kun tavarat oli purettu oli aika lähteä tutustumaan kaupunkiin. Kävelimme Taw Win Centerissä, marketissa. Emme millään ilveellä löytäneet täältä mitään ostettavaa. Hauskaa oli, että esim. Adidaksen tuotteissa oli hinnat batheina. Aikamme käveltyämme kävimme myös tutustumassa juna-asemaan joka oli selvästi remontin alla ja varmasti jo seuraavana vuonna
tulee olemaan aivan erilainen. Olisimme halunneet tehdä jonkin junamatkan, mutta se jäi haaveeksi kun missään ei näkynyt sanaakaan englantia.
Yangon oli erittäin likainen. Näimme kadulla kuolleen rotan ja roskakasat olivat joka nurkassa.
Löysimme loistavan ravintolan iltaravintolaksi Wa Dan Streetiltä jonka nimi oli Shan Yoe Yar. Tänne kannatti mennä! Loistava ruoka ja palvelu. Hinta olikin jo hiukan korkeampi mihin olimme tottuneet tällä matkalla (Kissakalaa, Alkusalaatti meren elävillä, lasit viiniä ja 4 GT:tä saivat aikaan laskun joka oli n.30€).
Yangonin kadut olivat haaste. Ei niinkään ylitettäessä, kukaan ei siis sinua väistä olit sitten turisti tai et, vaan lähinnä siksi, että kadun nimiä ei ole oikein missään. Miten hitossa ihmiset osaa täällä perille mihinkään? Onneksi kuitenkin osassa teitä nimet olivat ja taksikuskit
olivat sulavia keskustelemaan toistensa kanssa siitä mihin hittoon se turisti tahtoo mennä.
Seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä tämän kaupungin kuuluisammalle nähtävyydelle ei kultaiselle pagodalle. Innoissamme olimme ostamassa lippuja kun minut pysäytettiin portille. Hameeni oli liian lyhyt, mitä ihmettä. Minulla oli päällä mekko joka ylettyi polvien alapuolelle,
lisäksi hartiani olivat piilossa huivin alla. No kiukun saattelemana päätimme sitten tutkia ympäristöä. Käveltyämme pagodan puistossa hyppäsimme tien toiselle puolelle ja kohti kansanpuistoa eli Kan Taw Min Lakea. Puisto oli hauska. Sisältä löytyi vanha lentokone, jonka sisälläkin kävimme. Lisäksi täällä oli huvipuisto, jonka laitteisiin emme uskaltautuneet.
Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen oli aika siirtyä historiaan.
Kiersimme kaupungin kuumuudessa siirtomaan aikaisia rakennuksia ihailemassa.
Yksi niistä oli Strand Hotel, jonka hintakin näytti olevan hiukan eri luokkaa kuin muissa hotelleissa alueella. Kävimme katsomassa myös City Hallin sekä upeatakin upeamman St Mary`s Cathedralin jonne ikävä kyllä emme päässeet sisälle, koska siellä oli siesta hetki ja ovet olivat sulki. Meidän onneksemme ikkunat olivat jääneet auki, joten pääsimme kurkkimaan edes niistä sisälle. Koska kuitenkin mikään ei ole niin hullu kuin urheiluhullu oli aika kääntyä
kohti 50the Streettiä ja saman nimistä baaria, oli aika-ajojen aika.
Illalla kävimme vielä tutustumassa China Towniin jossa ensimmäistä kertaa koko matkamme aikana näimme todella paljon turisteja. Paikka oli likainen. Jos piipahdat tuolla kannattaa askeltaa myös tien yli ja käydä katsomassa satama-alue, varsinkin ilta-aikaan tuo oli aika hauska näky. Pieniä veneitä tuli ja meni ja ihmiset pakkautuivat niihin kovaa vauhtia.
Seuraavana päivänä kävimme katsomassa Kayaliweik Balacen ja sen jälkeen siirryimme eläintarhaan. Eläintarha säälitti ja turvallisuuskin tuli vastaan muutamassa kohtaa. Jostain syystä kuitenkin aina ajaudumme näihin, ehkä osaksi siksi että niihin on mukava karata likaista ja hälisevää kaupunkia. Niiden jälkeen oli aika suunnata kohta ravintolaa katsomaan tietysti formulat.
Koska Suomalainen ei anna periksi päätimme lähteä yrittämään uudestaan katsomaan Kultaista Pagodaa. Tällä kerralla olin viisastunut ja laitoin päälleni housut. Nyt pääsin sisälle minäkin. Täytyy muuten vielä kertoa, että mieheni olisi päässyt jo silloin päivällä, hänellä lyhyemmät
shortsit ja näin toiselta portilta ulos tulevan naisen jolla oli huomattavasti lyhyempi hame kuin minulla, eli sisäänpääsy vaihtelee. Nyt kuitenkin pääsimme näkemään tämän mahtavan rakennuksen jonka kullan määrä ja timantin suuruus saa ihmettelemään. Tunne täällä oli taianomainen, paljain jaloin kävellä marmoria pitkin illan säteiden laskiessa ja lepakoiden herätessä. Mahtava rakennus, olen iloinen, että päätin yrittää uudestaan.
Tästä huoneesta ja hotellista täytyy kyllä sanoa, että en suosittele. Ilman meidän ”Marttia” ja kielitaistoista mahtavaa portieeria olisi kaikki negatiivista mitä voin sanoa. Henkilökunta aamupalalla nukkui tai tuijotti televisiota joka pauhasi elokuvia jatkuvalla syötöllä. Kummallakin meistä oli ongelmia täällä vatsamme kanssa heti aamupalan jälkeen, ja meille se on aika harvinaista.
kaikenkaikkiaan Yangonkin jätti hyvän maun. Oli mahtavaa päästä näkemään tämä maa jonne olimme jo muutaman vuoden haaveilleet menevämme. Täältä matkamme jatkui Thaimaahan Au Nangille. Yangonin lentokenttä oli upea, se oli aivan uusi ja siinä alkoi jo olemaan kansainvälistä tunnelmaa kauppoineen ja ravintoloineen.