Kuusamo – Ruka – Riisitunturi
12.2018 – 1.2019

Talvinen Kuusamo. Se oli ollut mielessä jo muutaman vuoden vaikka aina mieli teki varat lento johonkin lämpimään. Kuitenkin edellisen vuoden uutena vuotena kun vettä satoi päin naamaa matkalla saaristoon

https://www.matkakertomuksia.fi/norrskata päätimme, että haluamme kerran nähdä maisemat rakastamastamme Kuusamosta myös talvella.

Kovan etsimisen jälkeen päädyimme mökille jossa olimme itse asiassa kerran aiemminkin viettäneet aikaa, tosin siis kesällä https://www.nettimokki.com/kuusamo/1052
Laskimme, että mökkiin mahtuu hyvin mukaamme aikuiset lapset jos he sitä tahtovat. Vuoden aikana tapahtui vaikka mitä ja lopulta mukaamme matkalle lähti ne aikuiset lapset sekä minun äitini. meille kaikille tämä oli ensimmäinen kerta Kuusamossa talvella, vaikkakin me kaikki olemme siellä viettäneet aikaa, kuka enempi ja kuka vähempi.

Ajomatka liki läpi Suomen oli talvisaikaan hiukan väsyttävämpi kuin kesäisin. Matkasimme kahden Oulun kautta Kuusamoon, Oulussa piipahdimme nopeasti syömään ja jo pimeän ollessa laskeutunut (hei kaamosaika!)
automme kaarsi tutun talon pihalle.

Tavaran purkamista, koirien kotiutumista. Pieni lenkki, sauna päälle ja iltapala. Arvaatte varmasti, että uni maistui hyvälle tuon jälkeen.

Aamun sarastamisen aikoihin oli aika lähteä koluamaan sitä tutuinta paikkaa Kuusamosta eli Pientä Karhunkierrosta. Sen maisemiin emme vain koskaan ole kyllästyneet, vaikka sitä on useaan otteeseen käyty kävelemässä. Tällä kertaa kävimme vain kurkkimassa koirien kanssa, että mitenkä paljon lunta on poluilla. Kävelimme Basecamp Oulankan parkkipaikalta Myllykoskelle ja takaisin. Polku nähty, nyt on aika mennä hakemaan jouluruokiin tavarat sekä
Alkosta tilatut juotavat.

Mukava pysähdyspaikka koirille

Mökki illalla

Mökki aamun kajossa

Mökkiin oli valmiiksi laitettu joulukoristeet

Eiköhän me tähän tupaan mahduta

Kodinhoitohuone, sauna ja kph

Mökin alakerran makuuhuone. Ylhäällä parvella oli vielä 2 sänkyä, erillinen makuuhuone, parveke sekä toinen wc.

Vieraamme saapuivat iloksemme illalla ja unien jälkeen oli aika jatkaa koko viiden ihmisen sekä kahden koiran voimin matkaa tutustumaan Kuusamoon. Matkamme kävi kohti Myllykoskea sekä tietysti ihanaa Jyrävää. Upeiden maisemien ihailun jälkeen oli aika kääntää auton ratti kohti Rukaa. Ei, emme menneet laskettelemaan vaan lähdimme kehuttuun Pitzzeria Rukaan. Kyllä se oli hyvä! Mahtavaa oli, että myös gluteeniton pitza oli tarjolla ja se oli aivan loistava. Ikävä kyllä niin nälkäisiä olimme, että pitza jäi kuvaamatta, mutta en muista koska olisin niin loistavaa saanut syödä keliakian jälkeen.

Myllykosken kuohut

Myllykoski. Tuosta on laskettu pari kertaa kesällä koskenlaskua, nyt se ei kyllä houkuttaisi :D

Jäälumpeita Jyrävän alla

Pieni karhunkierros

Jyrävä

Tupa Jyrävän jälkeen

Jouluaatto. Perheen ihanan päivän ja jouluillallisen nauttiminen oli tämän päivän aihe. Jouluruokana kyllä söimme poikkeuksellisesti, kun kerran tänne tulimme, Poroa. Jouluateria meillä tarjottiin vasta joulupäivänä. Oli uskomatonta muuten, että keskustan Cittarissa oli erittäin huono valikoima poroa ja sitten taas S-market Rukassa olisi valikoima ollut loistava.

Joulupäivänä nuoriso käänsi auton nokan kohti Rukan laskettelurinnettä, siitä juttua täällä

https://www.matkakertomuksia.fi/usa-new-hope-82018 Oli kiva katsoa miten paljon he nauttivat Rukan upeista rinteistä mahtavassa talvisessa säässä. Me vanhemmat ja koirat taas lähdimme uusille seikkailuille ja menimme katsomaan Kiutaköngästä Oulangan luontokeskuksen lähistölle. Kiutaköngäs on 325 metrin mittainen koski, joka sijaitsee kilometrin päässä Oulangan luontokeskuksesta. Kohde on siis helposti saavutettavissa.

Oulanka

Punaiset kalliot

Joulu tuli mökkiin

Joulukattaus alkaa valmistumaan

Tyttäreni Petra maalasi minulle intiaanirummun noitarumpuni kaveriksi ollessaan käymässä Jenkeissä

Oli aika sanoi hei vieraille ja jatkaa lomailua kahden kera Vilperin ja Remun. Koska tänne tultiin maisemia ihailemaan oli aika nousta Konttaiselle. Jyrkkää, tiukkaa nousua nelisensataa metriä, siinä on tekemistä varsinkin kun polku oli luminen ja liukas. Periksi ei kuitenkaan annettu, kuten ei moni muukaan turisti. Oli mahtavaa vaihtaa muutama sana ulkolaisten kanssa ja nähdä heidän kasvonsa kun he kehuivat näitä hulppeita maisemia mitä he olivat päässeet ihailemaan. Kerroin yhdelle heistä, että Kuusamo on myös erittäin upea paikka kesällä, hän sanoi haluavansa ehdottomasti tulla silloin uudestaan. Hyvä Suomi ja meidän upeat puhtaat maisemamme! Konttaisen nousu on tosiaan raskas, ainakin näin astmaatikon silmin, mutta voisin sanoa että tämä on kyllä yksi monista upeista nähtävyyksistä mitä ei kannata jättää välistä. Konttainen vaikka kontaten, kannattaa vai mitä olette mieltä?

Konttainen häämöttää

Ruka näkyy Konttaiselle

Paljon kauniimmaksi ei maisema voisi muuttua

Olimme vuokranneet lumikengät ja kairan Kuusamon eräkaupasta https://www.kuusamonerakauppa.com/ Kannattaa olla muuten yhteydessä oli sitten kyseessä liki mitä tahansa mitä saattaa tarvita reissullaan oli sitten kesä tai talvi. Itse kokeilimme ensimmäistä kertaa lumikenkiä ja kokemattomuudesta huolimatta ne oli tosi kivat välineet kävellä lumisessa maastossa. Pilkillekin pääsi huimaa vauhtia, ja kyllä muutama kalakin sieltä nousi. Meillä oli ilo opetella kävelemistä retkitestin testivoittajilla. Näimme muutamia muitakin lumikenkiä lomamme aikana ja täytyy sanoa, että onneksi vuokrasimme kengät täältä, niin ja sen kairan. Kesällä tekisi mieli päästä kokeilemaan kanoottia :-) maisemat niillä reiteillä ovat ihan mahtavia, ehkä me jokin päivä senkin teemme.

Siinä ne odottaa huomista

Lumikengät

Kaira

Herätyskello soimaan. MITÄ? Oikeasti? Kyllä, nyt lähdetään katsomaan Riisitunturia ja tarkoitus on nousta ylös kun päivä alkaa sarastamaan. Tässä kohtaa loppuu jotenkin sanat. En tiedä miten saisin kuvailtua sitä maisemaa ja fiilistä mikä tuli kun lähdimme nousemaan edellä kävelleen kahden ihmisen perässä. Riisitunturi oli siis kerrankin hiljainen. Päivän upeaa nousevaa kajoa ei saa millään kameraan vangittua, se jäi sydämeen. Ja sen menetin tälle ihanalle Riisitunturille jonka upeita maisemia olemme monesti käyneet ihailemassa.

Riisitunturi on kesäisin helppo kohde, varsinkin Riisin rääpäisy ja se on aiheuttanut sen, että hiljainen reitti ei enää ole ollut. Nyt se oli, vain lumi narskui jalkojen alla. Jos menet tänne varsinkin talvella, lähde ajoissa, näet jotain niin kaunista että et unohda sitä ikinä. Kierroksen ja pienen tauon jälkeen lähdimme kohti autojen parkkipaikkaa. Aamulla autoja oli 2 sekä asuntoauto, nyt vastaamme tuli useita turistiryhmiä ja autopaikka oli todella täynnä. Vastaantulijoilla oli monella lumikengät, me kävimme ilman, yhdessä kohtaa missä me olimme ensimmäisiä olisi ne kengät olleet kyllä hyvät olla mukana. Kengät heillä oli ja jopa toppapuvut, mutta monelta nuorelta mieheltä puuttui kokonaan hanskat, saattoi hiukan palella sormet kun pääsivät takaisin autolle. Kuvat kertokoon lisää tästä ihanasta paikasta!

Riisitunturin parkkipaikka. Aamu ja ketään ei näy liikkuvan missään, tunnelma oli unenomainen

Päivä alkaa valkenemaan hiljalleen

Aamun sara saa upeita värejä

Tykkylumen taiteilemat puut ovat upeita

Pakkasen muovaamaa taidetta

Mitkä värit!

Pojat peililammella

Saako sitä herkkua?

Uusi vuosi 2019 ja uudet kujeet. Ennen kujeita oli kuitenkin ilo ottaa se vastaan täällä lumisessa maisemassa. Hiukan kävelyä Pienellä Karhunkierroksella ja reippailun jälkeen koirat mökille ja itse suuntasimme ruokailemaan Riipisen Riistaravintolaan. Ravintolaa olimme kokeilleet muutama vuosi aiemmin kesäaikaan ja petyimme palveluun tosi paljon, silloin äänestimme jaloillamme ja menimme toiseen ravintolaan syömään. Nytkin harkitsin toista paikkaa, mutta se olikin saanut googlessa aika pahoja arvosteluja. kannattiko, kyllä kannatti! Gluteenittomista kokemuksia matkailussa löytyy

Ruka uuden vuoden aattona 2018

Aina täytyy kokeilla uutta ja tällä kertaa päätimme rikkoa lumisen tien ja lähteä ainoana autona kohti Pähkänää. Jännitin koko matkan, kun automme liikkui hiljaisella lumisella tiellä. vastaantulijoita ei tarvita, tässä olisi vaikea ohittaa ja koskaan ei tiennyt onko lunta pakkautunut tielle niin, että jäädään jumiin. No arvaat varmaan, että perille päästiin ja takaisinhan oli helppo tulla kun se tie oli jo avattu kertaalleen. Paikka ei taida olla muutenkaan mitenkään kovin yleinen käyntikohde. Kun olimme kävelleet metsän halki helppoa polkua, oli vastassa myös aikamoinen pudotus alas Kitkajoelle. Haastavuutta tietysti lisäsi se lumisuus, mutta myös se että ihan ei ollut varma missä polku kulki. Alas päästiin ja siellä olikin vastassa upeat maisemat sekä kiva nuotiopaikka. Oi sitä rauhallisuutta! Tänne tullaan joskus kyllä uudestaan kesällä.

Ajotie Pähkänän kalliolle

Metsäpolku oli lyhyt ja helppokulkuinen

Pojat tahtoisi jo lähteä liikkeelle

Kitkajoki Pähkänän alla

Kota. Rannassa oli laavu, kota ja kaksi tulipaikkaa niin ja siisti wc. Kalastajien suosima paikka ihan selvästi

Tulet ja hetken nauttiminen maisemista

Pähkänä, tuolta ylhäältä siis laskeudutaan alas. Luminen polku haastaa, eikä ylöskään liukkaassa lumessa ollut helppo päästä.

Aurinko laski poistuessamme Pähkänästä

Vielä oli yksi retkipäivä jäljellä ja päätimme valita kohteeksemme Harrisuvannon. Koirilla jäi tassut pahasti pari kertaa lumisten rappujen väleihin joten päätimme siksi vain mennä edes takaisin suvannolle ja kiertää korkeat raput Pienellä Karhunkierrokselle. Hiukan ehkä olisi kannattanut startata aiemmin sillä palasimme retkeltämme pimeän jo ollessa laskeutunut. Toki se oli jotenkin hauska kokemus, vain fikkarin ja otsalampun valo ja ihan täysi hiljaisuus.

Kalliosaari häämöttää puiden välistä

Kalliosaari

Harrisuvannon silta

Illan hämärtyessä nuotiopaikka oli tunnelmallinen

Hullu turisti iltakävelyllä

Harrisuvannolta päästiin pimeydessä autolla, olimme kaikki aika poikki

Mitä jäi mieleen lumisesta Kuusamosta?

Täytyy kertoa noista Pienen Karhunkierroksen retkistä se, että yhden kerran kävellessämme ihmettelimme hyvinkin alhaalla meteliä pitävää helikopteria. Hiukan mökillä googletusta ja ei ole totta, ne tekee oikeasti retkiä helikopterin kyydissä. Jotenkin suretti.

Kuusamo oli sitä mitä tultiin hakemaan. Upea tykkylumella peitetty maisema, edelleen ne lempparikohteet olivat kauniita, jopa ehkä kauniimpiakin koska luonnon hiljaisuus oli niin uskomatonta. Mietintään jäi kanootilla liikkuminen, olisiko se meille kiva kokemus. Pelotti kyllä välillä turistit (mitäs me sitten ollaan!) kun heillä oli suuria vaikeuksia auton ajamisen kanssa ja siksi tuli tilanteita että ei tiennyt mihin olisi tiellä siirtynyt. Porojen määrä oli myös pieni, siis se mitä nähtiin. Opimme, että aikainen lintu madon nappaa, se valoisa aika on erittäin lyhyt. Löysimme rauhan, vaikka pelkäsimme joulun ja uuden vuoden olevan meille liian hektinen aika viettää näissä maisemissa. Tunsimme itselle tervetulleiksi niin mökille, kauppoihin, ravintoloihin kuin myös väline vuokraamoon. Tämä oli hyvä loma.

Kotiin on pitkä matka.