Talvinen Kuusamo. Se oli ollut mielessä jo muutaman vuoden vaikka aina mieli teki varat lento johonkin lämpimään. Kuitenkin edellisen vuoden uutena vuotena kun vettä satoi päin naamaa matkalla saaristoon

Vieraamme saapuivat iloksemme illalla ja unien jälkeen oli aika jatkaa koko viiden ihmisen sekä kahden koiran voimin matkaa tutustumaan Kuusamoon. Matkamme kävi kohti Myllykoskea sekä tietysti ihanaa Jyrävää. Upeiden maisemien ihailun jälkeen oli aika kääntää auton ratti kohti Rukaa. Ei, emme menneet laskettelemaan vaan lähdimme kehuttuun Pitzzeria Rukaan. Kyllä se oli hyvä! Mahtavaa oli, että myös gluteeniton pitza oli tarjolla ja se oli aivan loistava. Ikävä kyllä niin nälkäisiä olimme, että pitza jäi kuvaamatta, mutta en muista koska olisin niin loistavaa saanut syödä keliakian jälkeen.

Jouluaatto. Perheen ihanan päivän ja jouluillallisen nauttiminen oli tämän päivän aihe. Jouluruokana kyllä söimme poikkeuksellisesti, kun kerran tänne tulimme, Poroa. Jouluateria meillä tarjottiin vasta joulupäivänä. Oli uskomatonta muuten, että keskustan Cittarissa oli erittäin huono valikoima poroa ja sitten taas S-market Rukassa olisi valikoima ollut loistava.

Oli aika sanoi hei vieraille ja jatkaa lomailua kahden kera Vilperin ja Remun. Koska tänne tultiin maisemia ihailemaan oli aika nousta Konttaiselle. Jyrkkää, tiukkaa nousua nelisensataa metriä, siinä on tekemistä varsinkin kun polku oli luminen ja liukas. Periksi ei kuitenkaan annettu, kuten ei moni muukaan turisti. Oli mahtavaa vaihtaa muutama sana ulkolaisten kanssa ja nähdä heidän kasvonsa kun he kehuivat näitä hulppeita maisemia mitä he olivat päässeet ihailemaan. Kerroin yhdelle heistä, että Kuusamo on myös erittäin upea paikka kesällä, hän sanoi haluavansa ehdottomasti tulla silloin uudestaan. Hyvä Suomi ja meidän upeat puhtaat maisemamme! Konttaisen nousu on tosiaan raskas, ainakin näin astmaatikon silmin, mutta voisin sanoa että tämä on kyllä yksi monista upeista nähtävyyksistä mitä ei kannata jättää välistä. Konttainen vaikka kontaten, kannattaa vai mitä olette mieltä?

Olimme vuokranneet lumikengät ja kairan Kuusamon eräkaupasta https://www.kuusamonerakauppa.com/ Kannattaa olla muuten yhteydessä oli sitten kyseessä liki mitä tahansa mitä saattaa tarvita reissullaan oli sitten kesä tai talvi. Itse kokeilimme ensimmäistä kertaa lumikenkiä ja kokemattomuudesta huolimatta ne oli tosi kivat välineet kävellä lumisessa maastossa. Pilkillekin pääsi huimaa vauhtia, ja kyllä muutama kalakin sieltä nousi. Meillä oli ilo opetella kävelemistä retkitestin testivoittajilla. Näimme muutamia muitakin lumikenkiä lomamme aikana ja täytyy sanoa, että onneksi vuokrasimme kengät täältä, niin ja sen kairan. Kesällä tekisi mieli päästä kokeilemaan kanoottia :-) maisemat niillä reiteillä ovat ihan mahtavia, ehkä me jokin päivä senkin teemme.

Herätyskello soimaan. MITÄ? Oikeasti? Kyllä, nyt lähdetään katsomaan Riisitunturia ja tarkoitus on nousta ylös kun päivä alkaa sarastamaan. Tässä kohtaa loppuu jotenkin sanat. En tiedä miten saisin kuvailtua sitä maisemaa ja fiilistä mikä tuli kun lähdimme nousemaan edellä kävelleen kahden ihmisen perässä. Riisitunturi oli siis kerrankin hiljainen. Päivän upeaa nousevaa kajoa ei saa millään kameraan vangittua, se jäi sydämeen. Ja sen menetin tälle ihanalle Riisitunturille jonka upeita maisemia olemme monesti käyneet ihailemassa.

Riisitunturi on kesäisin helppo kohde, varsinkin Riisin rääpäisy ja se on aiheuttanut sen, että hiljainen reitti ei enää ole ollut. Nyt se oli, vain lumi narskui jalkojen alla. Jos menet tänne varsinkin talvella, lähde ajoissa, näet jotain niin kaunista että et unohda sitä ikinä. Kierroksen ja pienen tauon jälkeen lähdimme kohti autojen parkkipaikkaa. Aamulla autoja oli 2 sekä asuntoauto, nyt vastaamme tuli useita turistiryhmiä ja autopaikka oli todella täynnä. Vastaantulijoilla oli monella lumikengät, me kävimme ilman, yhdessä kohtaa missä me olimme ensimmäisiä olisi ne kengät olleet kyllä hyvät olla mukana. Kengät heillä oli ja jopa toppapuvut, mutta monelta nuorelta mieheltä puuttui kokonaan hanskat, saattoi hiukan palella sormet kun pääsivät takaisin autolle. Kuvat kertokoon lisää tästä ihanasta paikasta!

Uusi vuosi 2019 ja uudet kujeet. Ennen kujeita oli kuitenkin ilo ottaa se vastaan täällä lumisessa maisemassa. Hiukan kävelyä Pienellä Karhunkierroksella ja reippailun jälkeen koirat mökille ja itse suuntasimme ruokailemaan Riipisen Riistaravintolaan. Ravintolaa olimme kokeilleet muutama vuosi aiemmin kesäaikaan ja petyimme palveluun tosi paljon, silloin äänestimme jaloillamme ja menimme toiseen ravintolaan syömään. Nytkin harkitsin toista paikkaa, mutta se olikin saanut googlessa aika pahoja arvosteluja. kannattiko, kyllä kannatti! Gluteenittomista kokemuksia matkailussa löytyy

Aina täytyy kokeilla uutta ja tällä kertaa päätimme rikkoa lumisen tien ja lähteä ainoana autona kohti Pähkänää. Jännitin koko matkan, kun automme liikkui hiljaisella lumisella tiellä. vastaantulijoita ei tarvita, tässä olisi vaikea ohittaa ja koskaan ei tiennyt onko lunta pakkautunut tielle niin, että jäädään jumiin. No arvaat varmaan, että perille päästiin ja takaisinhan oli helppo tulla kun se tie oli jo avattu kertaalleen. Paikka ei taida olla muutenkaan mitenkään kovin yleinen käyntikohde. Kun olimme kävelleet metsän halki helppoa polkua, oli vastassa myös aikamoinen pudotus alas Kitkajoelle. Haastavuutta tietysti lisäsi se lumisuus, mutta myös se että ihan ei ollut varma missä polku kulki. Alas päästiin ja siellä olikin vastassa upeat maisemat sekä kiva nuotiopaikka. Oi sitä rauhallisuutta! Tänne tullaan joskus kyllä uudestaan kesällä.

Vielä oli yksi retkipäivä jäljellä ja päätimme valita kohteeksemme Harrisuvannon. Koirilla jäi tassut pahasti pari kertaa lumisten rappujen väleihin joten päätimme siksi vain mennä edes takaisin suvannolle ja kiertää korkeat raput Pienellä Karhunkierrokselle. Hiukan ehkä olisi kannattanut startata aiemmin sillä palasimme retkeltämme pimeän jo ollessa laskeutunut. Toki se oli jotenkin hauska kokemus, vain fikkarin ja otsalampun valo ja ihan täysi hiljaisuus.

Mitä jäi mieleen lumisesta Kuusamosta?

Täytyy kertoa noista Pienen Karhunkierroksen retkistä se, että yhden kerran kävellessämme ihmettelimme hyvinkin alhaalla meteliä pitävää helikopteria. Hiukan mökillä googletusta ja ei ole totta, ne tekee oikeasti retkiä helikopterin kyydissä. Jotenkin suretti.

Kuusamo oli sitä mitä tultiin hakemaan. Upea tykkylumella peitetty maisema, edelleen ne lempparikohteet olivat kauniita, jopa ehkä kauniimpiakin koska luonnon hiljaisuus oli niin uskomatonta. Mietintään jäi kanootilla liikkuminen, olisiko se meille kiva kokemus. Pelotti kyllä välillä turistit (mitäs me sitten ollaan!) kun heillä oli suuria vaikeuksia auton ajamisen kanssa ja siksi tuli tilanteita että ei tiennyt mihin olisi tiellä siirtynyt. Porojen määrä oli myös pieni, siis se mitä nähtiin. Opimme, että aikainen lintu madon nappaa, se valoisa aika on erittäin lyhyt. Löysimme rauhan, vaikka pelkäsimme joulun ja uuden vuoden olevan meille liian hektinen aika viettää näissä maisemissa. Tunsimme itselle tervetulleiksi niin mökille, kauppoihin, ravintoloihin kuin myös väline vuokraamoon. Tämä oli hyvä loma.