Muonio heinäkuu 2019
Ensimmäisen kerran ikinä olimme päättäneet viettää kahden viikon Lofoottien ja Senjan
ttps://www.matkakertomuksia.fi/lofootit-ja-senja-2019 kiertämisen jälkeen.
Olemme tykänneet kesällä kaartaa automme nokan kohti jotain ihanaa retkeilypaikkaa ja tällä kertaa päätimme lähteä ensimmäistä kertaa Muonioon.
Muoniosta ei ollut helppo löytää mökkiä, jossa olisi ollut oma ranta ja saisi olla hiukan omassa rauhassakin. Pitkän etsimisen jälkeen löysimme, meille ehkä liiankin suuren mökin Pirrakoija. https://www.lomarengas.fi/mokit/muonio-torassieppi-pirrakoija-10879# oma rauha ja ranta on niin meille kuin koirillemme se mieleisin oleskelumuoto.
Hiukan meitä jännätti kun olimme tietoisia, että omistaja on ihan vieressä ja hänellä on itsellään uroskoira kuten meilläkin. Isäntä tulikin piipahtamaan heti saavuttuamme mökille ja koirilla ei tuntunut olevan mitään
ongelmaa toistensa kanssa. Mosku on selvästi sen oloinen, että tulee loistavasti toimeen kaikkien koirien kanssa. Siitä todisteena on se, että oma nuorikkomme Remu (tuolloin 1 vuotta) jäi henkiin, kun meni heidän pihalleen etsimään Moskun luita. Tähän muuten pieni opetus joka on välillä ihan paikallaan. Tiesithän, että poronkasvattajat eivät katsele vapaita koiria. Eli pidäthän koirasi aina kiinni poronkasvatusalueella, kuten myös tietysti luonnonpuistoissa!
Mökki oli todella siisti. Tilaa oli meille ihan mukavasti, tänne olisi ollut helppo tulla vaikka suuremmalla porukalla, mutta me tykkäämme lomailla kahdestaan, nyt kun lapsetkin ovat jo aikuisia. Mökissä oli keskikerroksessa 2 makuuhuonetta ja yläkerrassa oli tilava parvi, alakerran takkahuoneeseenkin olisi pystynyt majoittamaan muutaman ihmisen.
Mökissä oli paras ikinä näkemäni astiasto ja välineet. Kerrankin veitsi ei ollut tylsä, eikä kattilat pohjaan poltettuja. Mökin upeat yksityiskohdat saivat tuntemaan suurta iloa. Takkahuoneen lattiaa ja seinää en unohda ikinä, varsinkaan sitä lattiaa. Keittiönkaapeissa oli ihania maalauksia. Talon alakerrassa oli siis takkahuone sekä sauna ja pyykinpesukone, se pelasti meidät jotka tarvitsivat jo puhdasta pyykkiä kahden viikon reissaamisen jälkeen. Parhaat löylyt täällä kyllä tuli vanhasta rantasaunasta, kyllä siinä kelpasi löylytellä. Rannalla oli ihana laavu jossa oli mukavaa istuskella ja
nauttia polttavan kuumasta auringosta. Lämpöä oli kuulemma tänä vuonna enemmän kuin koskaan. Miten meille voi käydä näin aina kun suuntaamme pohjoiseen? Tässä muutama lämmin kesämuisto
Mökin välittömässä läheisyydessä on heti tien toisella puolella ihana reitti kävellä luonnon rauhassa. Jos mökistä ulos tullessa kääntää katseensa vasemmalle ja kävelee sinnepäin jonkin matkaa päätyy Torassiepille. Torassieppi tarjoaa vaikka mitä majoituksen lisäksi, kannattaa käydä katsomassa. Lisäksi täällä sai helteiset kesälomalaiset nauttia terassilla järven rannalla kylmää juotavaa ja ihailla kun hevosia uitettiin järvessä. Koiratkin olivat tervetulleita terassille ja vettäkin saatiin.
Lisäksi saimme vinkin kävellä vielä hiukan eteenpäin katsomaan historiallista kylää. Toisen maailmansodan aikana Muonion väestö evakuoitiin Ruotsiin. Jatkosodan loppuvaiheessa Muonion rakennuskanta tuhoutui suureksi osaksi. Kaukana muusta asutuksesta oleva Torassiepin kylän rakennuskanta säästyi sodan tuhoilta. Kylä olikin todella kuin pieni muisto historiasta, olisi niin tehnyt mieli päästä kurkkimaan johonkin niistä upeista torpista sisälle.
Muonion keskustassa kannattaa kaartaa auto ehdottomasti Swiss Caféen. Tännekin terassille koirat olivat lämpimästi tervetulleita ja vettäkin oli tarjolla. Kahvila on aika ihana paikka ja sen tuotteet olivat ihan loistavia. Täällä oli tarjolla myös mahtavia gluteenittomia tuotteita, lämmin suositus.
Särkitunturi. Helppo reitti, puolivälissä wc, laavu ja lampi, ylhäällä myös lampi. Reitillä nähtiin muutamat lastenvaunut, joten niidenkin kanssa pärjäsi ihan hyvin. Ehkä siksikin reitin puolivälissä oleva taukopaikka oli hyvin kansoitettu lapsiperheillä jotka tekivät ruokia ja olivat kuumana kesäpäivänä lammella uimassa.
Koska näin pohjoiseen on tultu ja matkaa oli enää vähän, olihan se käytävä kuuluisalla Jounin kaupalla. Hassua, että Suomessa on jo kaksikin ”nähtävyyttä” jos mietitään näitä kyläkauppoja, Jouni ja Keskinen.
Parkkiin tullessa Sampokin kävellä lönkytteli pihamaalla, nimmarin metsästykseen ai lähdetty vaan kauppaan asioille. Samalla käynnillä piipahdimme Kellokkaassa, käykää ihmeessä! Me pääsimme katsomaan valokuvanäyttelyä jossa oli Konsta Punkan valokuvia. Ne oli upeita! https://www.luontoon.fi/yllastunturinluontokeskus
Pallasjärvi eli punainen järvi. Järvessä on Punaisena hiekkana tunnettu hiekkaranta, jossa on matalaa noin 100 metriä. Rannalta löytyy myös pieni tupa.
Pyhäjoen polku 3,5. Erittäin helppo reitti kauniissa maisemissa. Reitin varrella osuu niin upeita metsäosuuksia, lampi, tunturi, kuohuvaa vettä kuin myös suotakin. Me saimme nauttia täällä kävelystä ihan keskenämme, olisikohan heinäkuun helle ollut osasyynä.
Matkasimme Pallastunturin luontokeskukselle ja tarkoituksenamme oli kävellä vatikurun luontopolku jolla ei ollut pituutta kuin 3km. Jostain syystä kovin viileän tuntuinen ja tuulinen päivä sai meidät kuitenkin toisiin ajatuksiin. Me nautimme luontokeskuksessa lisää upeista Konstan ottamista kuvista ja teimme koirien kanssa pienen kierroksen tunturin poluilla. Sen jälkeen menimme nauttimaan hotelliin kahvit jotka maistuivatkin viileällä ilmalla hyvälle.
Muonion keskustasta 6 kilometrin päässä sijaitsee Olostunturi. Se on 509 metriä korkea. Huipulle vie helppo kulkureitti. Huipulla on 5 tuulivoimalaa. Tunturilta on hienot maisemat. Rinteestä löytyy Vaeltajan risti, se on kaikille avoin hiljentymispaikka. Sen on siunannut piispa Samuel Salmi 2007. Paikkaa voidaan käyttää myös kirkollisissa toimituksissa, kuten vihkimisissä.
Muonio oli todella näkemisen arvoinen paikka ihan kesälläkin. Turhan kuuma keli vei meistä kuitenkin suurimmat mehut ja kävelemiset jäivät erittäin lyhyiksi. Uskon, että palaamme vielä näihin maisemiin uudestaan. Saa nähdä viemmekö me taas mukanamme kuuman intiaanikesän :-)
Kotimatkan varteen vielä yksi pysähdys ja se oli tällä kertaa Marjoniemi cambing joka sijaitsee Hiidenniemellä. Mökeissä ei ollut paljoa varaa valita koirien takia. Täytyy sanoa, että hiukan jännättiin, että pysyykö meidän mökki pystyssä, heilui meinaan ihan hirveästi. Kun kaksi isoa koiraa liikkui yöllä, alkoi olemaan olo kuin olisi ollut veneilemässä. Mutta
hattua nostan muuten alueelle. Meidän ollessamme siellä oli vanhoja autoja esillä. Koska meillä iski tietysti kova nälkä kävimme ravintolassa syömässä, enkä olisi ikinä uskonut, että sain itselleni yhden parhaista ikinä gluteenittomista hampurilaisista. Kyllä kelpasi. Niin ja kyllä siellä on myös baari, ajomatkan jälkeinen kylmä GT maistui kyllä ihanalla. Mutta nyt on aika mennä kotiin ja lopettaa neljän viikon matkailu, sekä aloittaa seuraavan loman suunnittelu. Se toteutetaan kevät talvella Laosiin ja Thaimaahan.